Istuin isäni kanssa aatonaatonsaunassa ja hän siitä yllättäen toteamaan, että ateistien pitäisi jättää joulu kristityille ja tehdä normaali työpäivä. Naurahdin, ja kysyin häneltä hiljaa, olisiko sitten ollut parempi, etten minä olisi perheineni tullutkaan joulunviettoon heidän luokseen. Hän hiljeni, ja vaihdoimme puheenaihetta.
Paljon on pidetty nyt melua kristillisyyden näkymisestä koulujen joulujuhlissa; etenkin kun ei-kristittyjä alkaa olla merkittävä määrä luokissa. Ihan hyvä, että asiasta keskustellaan; se on avoimen yhteiskunnan perusta.
Keskustelua hankaloittaa se, että joulu on synteesi ainakin kolmesta kerroksesta: se alkuperäinen pakanallinen kekrijuhla, jolloin juhlittiin sitä, että oli vuoden pimein aika, ja että tästä eteenpäin asiat muuttuisivat taas valoisammaksi. Sieltä kumpuavat monet jouluperinteet kuten ylensyöminen, joulupukki, yms - jopa meikäläinen joulun nimikin on tältä ajalta. Toisena kerroksena on sitten Jeesuksen syntymäjuhla, jonka kirkkoisät aikoinaan fiksusti tuuppasivat pakanajuhlien oheistoiminnoksi. Kolmantena kerroksena on sitten nykymuotoinen, rauhoittumisen kauppaamiseen erikoistunut perhejoulu, joka lienee ehkä ottanut muotoa eniten amerikkalaisten kiitospäivän juhlasta. Siihen kuuluvat joululaulut ja helyt ja kilkkeet ja suorituspaineet rauhoittumisesta. Ehkä voisi sanoa, että uusi “joulu poissa kotoa” on vielä uusi kerros: tavataan ystäviä ja juhlitaan hillitysti vaikkapa vuokraamalla maja jostain hevonkuusesta. Pääasia, ettei tarvitse itse siivota ja tehdä joulua kotiin.
Joka tapauksessa, minusta on hieman huvittavaa ja surullistakin se, miten joku ihmisryhmä kokee omistavansa ja määrittelevänsä näinkin rikkaan perinteen kuin joulu. Joulussa riittää perinteitä kaikille, eikä kukaan noudata niitä kaikkia. Miten siis voisi sanoa, mikä on oikea tapa olla? Minä en juhli Kristuksen syntymää, koska olen ateisti. Minulle Joulupukki ja Jumala ovat periaatteessa samanvertaisia taruolentoja. Mutta ei minua häiritse mitenkään se, jos muut haluavat juhlistaa itselleen tärkeitä asioita - ja sitäpaitsi monet kirkolliset joululaulut ovat hyvin kauniita. Ei uskon puute estä nauttimasta kristinuskon perinteiden kauneudesta, aivan samoin kuin usko ei estä nauttimasta pakanallisesta joulukuusesta.
Minulle riittää joulusta paljon ammennettavaa. Sen rikkaus pitäisi olla kaikkien saatavilla.
Joulusaunaa pää hikoillen ja jalat jäässä lämmittäessään, hyvää joulua toivottaa
Sivustan toimituksen väki
perjantaina, joulukuuta 24, 2010
lauantaina, marraskuuta 06, 2010
Isi on nyt vähän väsynyt
Sitä tietää olevansa väsynyt, kun alkaa miettiä, notta mikäs tuo lapsen vaipassa oleva märkä läntti on, työntää siihen sormensa, ja sen sijaan, että haistaisi, niin laittaakin epähuomiossa sormen suuhunsa.
Uudet kokemukset ovat aina iloinen asia.
Uudet kokemukset ovat aina iloinen asia.
lauantaina, lokakuuta 30, 2010
Tosi tarina
"Onnellinen" mies ottaa suihin paikalliselta spurgulta kaupan takapihalla, ja turistibussillinen saksalaisia mummoja katselee.
Joitain Lapin legendoja ei vain voi keksiä.
Vanha maisema
Kateissa vanhat sielut
Mahdoton paikka
Runotorstai
Joitain Lapin legendoja ei vain voi keksiä.
Vanha maisema
Kateissa vanhat sielut
Mahdoton paikka
Runotorstai
perjantaina, syyskuuta 24, 2010
Perjantai
Tuuli levittää perjantain savuisen tuoksun keskustan kaduille. Kuuden aikaan tummaihoinen nuorisojoukko jo liki tappelee siitä pitäisikö mennä spåralla vai dallaa. Viimeiset työmatkapyöräilijät puikkelehtivat mukulakivikaduilla korkokengissä hoippuvien juhlijoiden välitse.
Auringon lasku on vain aavistus pilviverhon takana, ja minä kirjoitan tätä satamassa, sillä kotiin palattuani minua odottavat välttämättömyydet ja tämä osa minusta kaikkoaa odottamaan yksinäisyyttä.
Hetki vapautta
kahden paikan välissä
mukavienkin.
Auringon lasku on vain aavistus pilviverhon takana, ja minä kirjoitan tätä satamassa, sillä kotiin palattuani minua odottavat välttämättömyydet ja tämä osa minusta kaikkoaa odottamaan yksinäisyyttä.
Hetki vapautta
kahden paikan välissä
mukavienkin.
maanantaina, syyskuuta 06, 2010
Nukkumaan, aa-aa
Lapseni ojentaa minulle pinnasängyn raosta vanhan nalleni; sen, jonka kanssa nukuin lapsena. Otan sen vastaan, ja kauan sitten unohtunut tuoksu saa minut jälleen tajuamaan, kuinka suloisenraastavaa onkaan ikääntyminen.
Nuku, lapseni!
Uinu nallen kainaloon,
itku lopeta.
Sillä joskus on sinun
vuorosi olla tässä.
Nuku, lapseni!
Uinu nallen kainaloon,
itku lopeta.
Sillä joskus on sinun
vuorosi olla tässä.
torstaina, elokuuta 12, 2010
Onko se lentokone?
Lojun alasti kalliolla
tuijottelen tyhjyyteen
vain eversti seuranani.
Perseidien kunniaksi,
perseet olalle!
tuijottelen tyhjyyteen
vain eversti seuranani.
Perseidien kunniaksi,
perseet olalle!
maanantaina, kesäkuuta 14, 2010
Että semmoinen lauantai
Vasta juhliin saavuttuani minulle selvisi, että bukkake ei tarkoitakaan kukkien asettelua.
sunnuntaina, kesäkuuta 06, 2010
Legot vs rakennuspalikat, osa 1
Pitkällisesti asiaa harkittuani olen tullut siihen, että rakennuspalikolla ei ole tulevaisuutta. Syistä että yksi: Kun ihmiskunta siirtyy avaruuteen, sille vähäiselle puulle, joka taivaalle saadaan laukaistua, lienee parempaakin käyttöä, ja bee) Palikat vaativat painovoimaa toimiakseen. Olisihan se taaperolle tylsää kun palikat vain lilluisivat nollageessä eivätkä pysyisi yhdessä.
Sen sijaan Legot toimivat missä tahansa ympäristössä.
Ostakaa Legoja. Se on hyvä pitkän tähtäimen sijoitus. Ne eivät myöskään nimittäin maadu.
Sen sijaan Legot toimivat missä tahansa ympäristössä.
Ostakaa Legoja. Se on hyvä pitkän tähtäimen sijoitus. Ne eivät myöskään nimittäin maadu.
perjantaina, toukokuuta 07, 2010
perjantaina, huhtikuuta 23, 2010
Neljä senttiä
Runotorstai.
Pulloon tarttuu mies
unohtaakseen tai ollakseen
hetken joku kenties
matkaa maailmaan toiseen
missä laivat matkaa ajallaan
haluamaansa satamaan
kitkerällä juomalla
huuhtoo kitkerän maun.
Pulloon tarttuu mies
unohtaakseen tai ollakseen
hetken joku kenties
matkaa maailmaan toiseen
missä laivat matkaa ajallaan
haluamaansa satamaan
kitkerällä juomalla
huuhtoo kitkerän maun.
maanantaina, huhtikuuta 19, 2010
Pläts
Runotorstain aihe "hyppy" toi mieliimme jotain tämän blogin varhaislapsuudesta, joten osallistumme kierrätysmateriaalilla tällä kertaa. Alkuperäisen merkinnänkin voi lukea, jos se jotain herättäisi.
Seison korkean
jyrkänteen laidalla ja
hengitän hiljaa.
Yhden askeleen päässä
vapaus tai pelastus.
Seison korkean
jyrkänteen laidalla ja
hengitän hiljaa.
Yhden askeleen päässä
vapaus tai pelastus.
tiistaina, huhtikuuta 06, 2010
Uusi ilme
Vaihdoin leiskaa. Tämä, kuten kaikki Bloggerin leiskat, on kamala, mutta toisaalta se on erilailla kamala kuin se vanha kamala.
Sama vanha kamala on ihan kamalaa.
Ja olkoon tämä osoituksena siitä, että Sivusta jatkaa, toisin kuten jotkut luuserit, jotka sortuvat bloggauksen rajulla mutta niin rakastavalla tiellä.
Sama vanha kamala on ihan kamalaa.
Ja olkoon tämä osoituksena siitä, että Sivusta jatkaa, toisin kuten jotkut luuserit, jotka sortuvat bloggauksen rajulla mutta niin rakastavalla tiellä.
maanantaina, huhtikuuta 05, 2010
Virallisia todisteita
Sivusta-konserni on huolestuneena seurannut internetissä vellovaa huhukampanjaa, jonka mukaan joku olisi joskus ollut jonkun kanssa "sillai". Koska mikään ei ole niin tärkeää kuin huhujen leikkaaminen aikaisessa vaiheessa (paitsi navigointi aamuyöstä baarista kotiin), Sivusta-yhtymä on päättänyt julkistaa näppärän työkalun, jolla jokainen voi varmistaa huhujen paikkansapitävyyden omalta kohdaltaan.Tulosta ylläoleva dokumentti, täytä siihen oma nimesi ja muut tiedot, ja ripusta se asiaankuuluvalle paikalle. Useamman kappaleen täyttäminen sallittua ja jopa suotavaa.
sunnuntaina, maaliskuuta 28, 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)