perjantaina, tammikuuta 28, 2005

En vieläkään tunne mitään

...paitsi ehkä hämmästystä ja väsymystä.

Ihminen saattaa ja kykenee, vaikkei haluaisikaan. Tärkeä oppitunti siinä. Net, ketkä väittävät, että ihminen tekee asioita vain itsekkäistä syistä, ovat väärässä. On helppo kuvitella näin, jos on itse itsekäs ihminen, mutta ihmiset todella tekevät asioita itsensä vastaisesti. Moni väittää tähän vastaan, että kyllä sieltä aina jokin itsekäs syy löytyy taustalta; jos ei muuta niin se tyydytys mikä tulee kun "tietää tehneensä oikein", mutta tämäkin on väärin.

Ihmiset myös kuvittelevat tekevänsä asioita itsekkäistä syistä, mutta eivät oikeasti tee. Sillä jos he olisivat todellisen itsekkäitä, he miettisivät tarkemmin mistä on heille hyötyä - mutta useimmat eivät ajattele lainkaan.

Kun alkaa miettiä itseään ja motivaatioitaan, sitä ensin luulee olevansa jotenkin vain hyvä. Sen jälkeen sitä tajuaa, että tekeekin kaiken itsekkäistä tarkoitusperistä, ja yrittää soveltaa sitä muihinkin. (Tämä on se vaihe, jossa nörtit yleensä saavat turpaansa yrittäessään selittää muiden käytöstä tavalla, jota he eivät halua kuulla.)

Sitten sitä yrittää keksiä kaikenlaisia perusteluja sille, miksi tuo nätti ja kaunis teoria siitä, miten kaikki pohjautuu vain itsekkyyteen, tuntuu herättävän muissa aggressioita, ja päätyy siihen tulokseen, että itse on vain niin ällistyttävän älykäs, että muut eivät voi nähdä asiaa tyhmyydeltään, tai että he eivät vain halua kuulla olevansa huonoja ihmisiä. Ja sitten iskee ymmärrys siitä, miten itsekkyys ei sinällään ole mikään paha asia, vaan luonnon aivan normaali tapa taata lajin säilyvyys, ja voi olla vielä enemmän ylemmyydentuntoinen kanssaeläjiään kohtaan. (Tässä kohtaa yleensä on päästy puoleen väliin Richard Dawkinsin kirjaa "Geenin itsekkyys", eikä viitsitä enää lukea opusta loppuun. Tähän myös liittyy suunnaton halveksunta, jota koetaan muita kohtaan, jotka yrittävät ostaa mielihyvää auttamalla esim. luonnonkatastrofin uhreja. Asiaa luonnollisesti puidaan joka paikassa, jotta oma ylemmyys tulisi varmasti selville.)

Tähän loukkuun turtuu moni, koska luulee saavuttaneensa ymmärryksen ylimmän asteen.

Mutta se ei ole lopullinen totuus. Samasta syystä kun kukaan ei halua kuulla olevansa "paha" ihminen, ei järkevä ja itseään analysoiva ihminen halua kuulla olevansa pohjimmiltaan kovin irrationaalinen. Hän analysoi ja selittää ja kyselee, yrittäen epätoivon vimmalla päästä eroon siitä, mikä hänestä tekee syvästi halveksimansa ihmisen.

Joskus sitä vain tekee asioita, joiden tietää olevan huono idea. Ilman mitään järjen hiventäkään. Ilman mitään toivoa orgastisesta mielihyvästä. Ilman mitään syvempää tarkoitusta ihmiskunnan tai jonkin karvapalleron pelastamisesta. Täysin typeriä, järjettömiä asioita, josta kuka tahansa voisi sanoa "tuo on ihan vitun typerää." Ja sanookin. Mutta silti...

Sillä ihminen ei ole tyytyväinen paikallaan. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Rohkea rokan syö. Yrittänyttä ei laiteta. Saatanan tunarit.

Seison korkean
  jyrkänteen laidalla ja
    hengitän hiljaa.
  Yhden askeleen päässä
    vapaus tai pelastus.

Ei kommentteja: