Leikellen

Tiesittekö, että wanhaan hyvään aikaan Japanissa, tuossa kunniaitsemurhien luvatussa maassa, ninjojen puvut eivät oikeasti olleet mustia, vaan tyypillisesti tummansinisiä tai ruskeita? Musta nimittäin erottuu läikkänä metsässä, jos on hiemankin valoa, mutta sininen ja ruskea maastoutuvat tehokkaammin.

Hyvä.

Törmäsin Iltaslanopien uutiseen, jossa sinipukuinen orava väijyy koululaisia ilmiselvä pahanteko mielessä.

Minä menen nyt laariin ja vedän perunoita päälleni, enkä tule ulos ennen kuin tuo orava on vangittu.

...ja niin lupaava urani jonglöörinä oli ohi

Joku oli jättänyt taloyhtiön biojäteastian nurkalle kokonaisen paketin (reilusti) vanhentuneita kananmunia.

Pakkohan niitä oli kokeilla.

Ei ole kovin helppoa se jonglööräys.

Saati sitten jälkien siivoaminen.

Jouluiloa

Pöydässä laihaa nuudelikeittoa
alennuskanan palat lillivät yksin
radiossa Loiri laulaa Ave Mariaa
ja vaimo itkee hiljaa
mies avaa uuden oluttölkin
haukkuu ruoat, niiden tekijän
jouluvaloista on puolet palanut
ja palovaroitinkin huutaa

Muistakaa, että joulurauhaakin on monenlaista. Rauhallista joulua täältä Sivusta Oy Ab:n joulutervehdys- ja uhanalaisten eläinten madotukset -osastolta.

Kateutta ja rasvanpoistoa

Muistanette ehkä tämän vuoden Idols-karsinnoista pirtsakkaan tytön, joka lauloi japaniksi tuomarit suohon? Nyt hän pyörii televisiomainoksessa, ja on omat verkkosivutkin jo pystyssä.

Duodaduoda.

No, ensinnäkin hän saa minut nauramaan, silleen hyvällä tavalla. Ei voi olla kuin hymyilemättä, kun näkee noin aidonnäköistä menoa. Outo, mutta aito - siitä täällä pidetään.

Se, mikä minua jo etukäteen surettaa, on se varmasti käsittämätön loanheitto, johon ihmiset tulevat yltymään (harjoitteita voi lukea jo Youtube-videon kommenttiosastolta). Duudsonit ovat outoja ja aitoja, mutta he tekevät, no, tavallisia asioita: sellaisia typeryyksiä, joita tuli nuorena tehtyä. Laura taasen ammentaa suurelle yleisölle melko tuntemattomasta popkulttuurin alueesta, joka saanee monissa aikaiseksi "kyllä sulla hymy hyytyy kun vähän aikaa kirjoittelen nettiin susta törkeyksiä" -allergiareaktion - ja toisissa "mikä sä oikein luulet olevasi, mä olen paljon parempi cosplayaaja kuin sä etkä sä edes äännä xyzzymyzzyä oikein" -reaktion.

Sillä ihmisethän eivät rakasta mitään muuta niin paljon kuin nähdä korkean tornin kaatuvan, ison talon sortuvan, rikkaan ihmisen köyhtyvän ja onnellisen ihmisen masentuvan. Jokainen arvaillee itse miksi.

Mutta kunnes niin tapahtuu, aion nauttia, Laura, asenteestasi, ja toivon, ettet ihan heti masennu. Muut ovat vain kateellisia, mutta oravat arvostavat. Kanbatte yo!

Zanoja Wiigonwaihdeexi

Hiljaa nousen kalliota
askel painaa vanhusta
mieli silti vakaana
niinkuin pikkupoikana

Enpä koskaan hurjastellut
saati sitten hurskastellut
ei se koskaan viehättänyt
kadutakaan ei se nyt

Sitä miettii joskus silti
saisko elämästä muuta irti
kokeiltu on tämä, kiitos
vaihdossa vanhan huolitteko pois?

Ei siitä tunnu olevan kauaa
kun lähdin halaamaan maailmaa
kaikki polut tuntemattomina
kaikki ovet avoimina

Nyt olen valintani tehnyt
ja takuuaikakin umpeutunut
palautuksia ei enää vastaanoteta
ei edes niitä rikkinäisiä

Miksi siis mieleni luulee
olevansa nuori edelleen
muistaa ne vanhat päivät
kun ne ovet apposina olivat?

Mutta tiedättekö mikä pahinta?
kymmenen vuoden päästä, aivan varmana
samalla kalliolla sama mies huokaa:
"runon kirjoittaja luokseni tuokaa"

"Mahdollisuuksista vitut kilin!
Istut vain ja tuhlaat nekin
Voisit vaikka pelastaa maailmaa
etkä haukotuttaa blogistaniaa"

"Musta sumu vääjäämättä lähestyy
silti joka hetki uutta syntyy
Kuolo korjaa, kuinkas muuten
älä voivottele, vaan carpe diem."

Kaikki juoksee kohti nollaa
mutta ennen kuin narun päässä ollaan
pitää muistaa: ne tehdyt valinnat
uudet mahdollisuudet minulle avasivat.

Alkuun tässä hommassa ei pääse
mutta eteenpäin mennään juosten
kunhan ei liikaa taakse katsota
olan yli menneitä kuikuilla.

Jokainen päätös, joka sulkee yhden oven, avaa aina uuden maailman ja uusia ovia. Pitäisi vain aina muistaa se, kun herkeää miettimään mitä olisi voinut tai voisi olla, mutta on se niin pirun hankalaa. Mutta ehkä jos sen tällä lailla kirjoittaa itselleen auki, se saattaa tuolla taka-aivossa hetken pidempään säilyä.

(Innoittajana tämä Turistin kirjoitus, joka melko läheltä täältäkin liippaisee.)

Ai, sanoi hän seuraavana päivänä, niin, tämähän oikeastaan sopii myös 91-vuotiaalle Suomelle, joka omanlaisensa ikääntynyt on sekin, ja näin ollen mennee mainiosti myös Runotorstain yksitoistakymmentäensimmäisenä haasteleena.

Lorilori, mhäh?

Noniin. Terveyskeskuksen vessassa on ohjeet, kuinka virtsanäyte tulee ottaa oikeaoppisesti. On kiva nähdä, että asiassa on ajateltu käytettävyyttä: naisten teksti on suomeksi ja ruotsiksi vastapäisellä seinällä, ja miesten suomenkielinen ohje pytyn yläpuolella. Aivan loogista, koska naiset pissivät istualtaan ja miehet seisaaltaan, jolloin ei tarvitse kääntyillä ympäriinsä toimituksen aikana.

Mutta miksi ruotsinkielinen miesten ohje oli naisten ohjeen vieressä, vastapäisellä seinällä?

Stereotypiat sikseen, mutta tarkoittaako tämä tosiaan sitä, että ruotsia puhuvat istuvat mieluummin pytyllä kuin suomen kieltä puhuvat? Ja jos näin, niin mistä ihmeestä tämä on oikein peräisin?

Pyykille, mars

Oho, jo kaksi lukijaa. Olen hämmentynyt.

Apropos, Sivustan viisivuotisjuhlat lähestyvät. Olisiko arvon lukijoilla ideoita, miten tätä mitäänsanomattomuuden rajapyykkiä tulisi korrektisti juhlistaa?

Olen harkinnut frakkijuhlia, joissa kaikilla osallistujilla olisi paperipussit päässä. Sitten lykkäisin hyvän ystäväni (tai siis, hän olisi hyvä ystäväni, jos tietäisi olemassaolostani, eikä maailmassa olisi muita ihmisiä enää jäljellä erään kampiakselionnettomuuden seurauksena) Mikko Leppilammen, yläkroppa paljaana tallustelemaan ihmisten keskelle, iso "Sivusta" -teksti kalligrafioituna rintakehäänsä.

Tai no, en ole oikein pukuihmisiä. Ehkäpä jonkinasteiset anonyymit virtuaalibileet?

Teknologiaa, vau

Lisäsin tuonne oikeaan laitaan tuommoisen lipottimen, jossa voi ilmoittaa lukevansa tätä blogia. Jos meinaan kehtaa.

Pitemmän aikavälin tavoite olisi saada sinne kaksi kuvaa.

Lasi

Haluan olla se
juomalasi, jonka kohotat huulillesi koulun kuppilassa;
se ikkunalasi, jonka läpi katsot kaihoisasti pihalle kun odotat häntä;
peilin lasi, josta tuijotat aamuista hiuspehkoasi vihoissasi;
tietokoneesi monitorin lasi, jonka ääressä vaihdat sanoja aina liian myöhään;
se samppanjalasi, josta juot häissäsi;
kännykkäsi näytön lasi, kun se painautuu vasten korvaasi talvipakkasella;
lasikaappi, jonka läpi katsot ensimmäistä lastasi ja toivot, että hän selviäisi;
se savuinen lasi kesämökkisi saunassa, suojaamassa teitä kylmältä;
se lasikansi, jonka läpi lapsesi hyvästelevät sinut;
aina läsnä kanssasi
näkymättömissä
iäisesti.

(Runotorstai, "Lasi.")

Maailman nopein pizzeria

Kolme sekuntia pizzan valmistukseen.

Melko hyvin.

Ja taas

Hyvät kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaat:

Se "Ei mainoksia" -kyltti siinä ovessa koskee ihan yhtä lailla teitä kuin muitakin itseään tyrkylle tuovia. Muuten pitäisin tätä inhimillisenä erehdyksenä, mutta jos tätä tapahtuu jatkuvasti ja nimenomaan yhden puolueen edustajien kohdalla, alkaa tylsämielisempikin orava ihmetellä.

Kiitos.

Kiltti, niin kiltti.

Kun kaadoitte siirappia päälleni
minä vaikenin asiasta
Teille käänsin toisen poskeni
ja purin vain hammasta

Sillä minä olin kiltti

Joka päivä keksin eri reitin
vainoojiani pakoillen
Joka ilta kotona mä peitin
tuskan ja pelon aamuisen

Minulle sanottiin, että pitää olla kiltti

Viikko viikon jälkeen
te minua hakkasitte
Sisälleni valkoisen raivon
syvälle laitoitte.

Mutta onneksi minä olin kiltti

Puolestanne tenteissä kävin
kaikkia koulussa hämään
Hyvät arvosanat mä hain
silti en ollut mitään

Koska minä olin kiltti

Öisin mieleni vapautan
laitan teidät vasten seinää
Fantasioissani teloitan
helvettiin siis menkää

Onneksi olen kuitenkin kiltti.

Niin kiltti.

Koulukiusaaminen ei ole leikin asia. Omista traumoistani on kulunut jo onneksi niin pitkä aika, että niistä voi kirjoittaa vapautuneesti. Itse olin aikoinaan senhetkisen elämäni pahimmassa tilanteessa, eikä minulla yksinkertaisesti ollut mitään toimintamalleja, saati sitten kokemusta, joilla asiaa olisi voinut käsitellä.

Onneksi ympäristöni oli tarpeeksi vaihteleva ja ymmärtävä, ja löytyi ihmisiä, jotka hyväksyivät minut sellaisena kuin olin. Muuten olisi voinut käydä huonommin.

Kaupungit ovat kilttien hörhöjen pelastus.

(Innoitus: Runotorstai, ja aihe "Kiltti".)

Ihmetystä viikonlopuksi

Mikä siinä on, että juuri kun olet lapioimassa luumukeittoa naamariisi, haluaa tyttöystäväsi keskustella näkemästään Roman Schatziin liittyvästä pornounesta? Joka. Ainoa. Kerta.

Kysyn vaan.

"Suusta suuhun"

Täytyy myöntää, että DNA:lla on melko paljon pokkaa tehdä lievästi pedofiilisiä mainoksia nykyisessä säikkyilmastossa. Partiolaiset kuitenkin lienevät tyypillisesti keski-iältään jossain yläasteella.

Huumori on aina ollut se keino, jolla vakavat asiat kiertävät sensuurin. On mukava nähdä, että toiset osaavat ottaa vakavatkin asiat rennosti.