Sivustan seksipalsta, osa... välikö hällä

Koska seksi tuntuu nyt olevan jokaisen huulilla, kiitos seksin ylipapin ja papittarien, niin Sivustan tuotekehittely- ja astrologiaosasto on päättänyt lanseerata uuden tuotteen:

Kevyt-seksi

Kyllä! Kevyt-seksi on nyt entistä kevyempää! Kevyt-seksi sisältää vain 60% tavallisen seksin määrästä! Puolueettomat kyselyt osoittavat, että Kevyt-seksi vähentää morkkista jopa 40%, antaa 30% enemmän tyydytystä, sekä lisää hiustenkasvua jopa viidenneksen!

Mikä tämä käänteentekevä Kevyt-seksi sitten on? Vastaus on yksinkertainen: se on aivan kuin seksiä, mutta kevyempää! Sivusta Yhtymän nerokkaat tiedemiehet ovat kehittäneet laboratorioissaan vain puhtaimpia keinotekoisia aineita käyttäen, rakkaudella hämmentäen; eläinkokeita säästämättä ja orjatyövoimasta tinkimättä luoneet uuden, kevyemmän seksin.

Ovatko kämmenesi karvaiset? Ei hätää, Kevyt-seksi auttaa: hierot vain 20g Kevyt-seksiä joka ilta käsiisi, ja jo viikossa huomaat eron!

Onko olosi iltaisin yksinäinen? Kaverisi irstailevat kotonaan eivätkä kutsu sinua mukaan? Vain pullollinen Kevyt-seksiä illassa riittää, ja olet taas porukan suosituin!

Tuntuuko sinusta siltä, että vakiokumppanisi on tylsä? Lemppaa hänet, ja siirry sinäkin Kevyt-seksiin! Suomen miljoona sinkkua eivät voi olla väärässä! Kevyt-seksillä sinäkin onnistut!

Kevyt-seksi: nyt kaupoissa!



Raimo Ylä-Myhkylä, Sivusta-konsernin Virallinen Tiedemies suosittelee myös Kevyt-Seksiä. (Kuva: unaesthetic)

(Sisältää fenyylialaniinin lähteen. Ja tryptofaanin. Ja lysiinin. Ja muutaman muunkin aminohapon.)

Neljännen oluen jälkeen

Illalla oli hauskaa, sen todistaa jo korvien sointi. Mutta kun uupumus saapuu, se maalailee kuvia vieressä istuvasta hahmosta; olkapäästä, jota vasten nojautua; sylistä, johon käpertyä.

Mutta sohvalla istun vain minä.

Jossain kaukana
  syksyn tuolla puolella
    kaipuuni kohde.
  Huuruisissa mietteissä,
    kauhtuneissa toiveissa.

Absurdi ajatus keskellä työpäivää

Aivot ovat vielä lomalla, kun poikkean työpaikalla vessaan. Posliinialttarin ääressä heilautan hepin miehekkäästi esille, ja katselen tähtäystarkoituksissa alaspäin. Ja päässäni alkaa helistä oopperan tapaan laulettuna:

Jos alkaisivat miehet
ajella alapäätään kuin eräätkin naiset
eipä enää tarvitsisi
katsella toisten miesten karvoja
pisuaareissa.

Viimeinen

Kaikki on samanlaista kuten ennenkin. Kukaan ei tule käymään. En soita kenellekään. Vaihdan hehkulampun energiaystävälliseksi, mutta se ei aivan mahdu kupuun: valo tulee oudosti vain toiselta laidalta. Makustan vanhentunutta ruisleipää ja kadehdin A.W. Yrjänän lahjakkuutta. On lämmintä, mutta en saa aikaiseksi mennä ulos nauttimaan viimeisistä lomapäivistä. Annan vain ajan kulua.

Lähden kai tänään
  jätän heille unetkin
    mitään en tahdo.

Asioita, jotka maistuvat paremmilta hampaiden pesun jälkeen

Moni tietää, että sitrushedelmät maistuvat kammottavilta jos niitä syö välittömästi sen jälkeen kun on harjannut hampaansa. Koska harjaan hampaani 27 kertaa päivässä, aivan ohjeistuksen mukaan, minun on hyvin vaikea syödä siis sitrushedelmiä.

Havaitsin kuitenkin järkytyksekseni tässä vahingossa, että jotkin asiat maistuvat selkeästi paremmilta. Esimerkiksi vaikkapa Pepsi Max, jonka muuten esanssinen sivumaku katoaa mukavasti Pepsodent-piparminttuun.

Tämä on omituista ja epäilyttävää. Onko tämä jokin terveysintoilijoiden salajuoni vaiko kenties hammastahnan ja kolajuomien valmistajien kartelli? Mitkä muut tuotteet ovat mukana tässä kauheassa salaisuudessa?

Sivustan hammastahna- ja kolajuomadepartmentti tietänee, mutta ei kerro.

Ranskalainen visiitti

Nähtyään minut se kuitenkin kääntyi vielä takaisin ja jäi katselemaan, naamallaan sellainen ilme, joka tuntui sanovan, että “näinkö täällä oli huono palvelu eikä minkäänlaista tarjontaa?”

Olisit, Jani tarjonnut vaikka viskin. Me oravat pidämme siitä. Etenkin näin lomalla. Sanoinko jo, että olen lomalla?

Palailemme kuumille kesäbetonilaitumille autoja lypsämään täältä maaseudulta jossain vaiheessa. Piti vain nyt päästä lohkaisemaan, kun orava kävi visiitillä yhden suosikkibloggaajani kotona. Kun me täällä Sivustan toimituksessa leikkisästi kutsumme toisiamme oraviksi.

Siis.

Tai jotain.

Nauttikaa itsestänne.

Kuuden sanan meemi

Paras näkemäni kuuden sanan mittainen novelli taisi kyllä olla Ilta-Sanomien lööppi pari päivää sitten:

Jasmin näyttää: Minä en ole läski!

Se jotenkin kiteyttää koko tarinan ja saa minut surumieliseksi.

Heinäkuussa
kaupunki koreilee
mutta sen ajatus
juoksee kaukana niityillä
sillä sitä se haluaisi olla.

Heinäkuu, 2005

Nainen lyhyessä kesämekossa ja tiukassa puserossa seisoi vieressäni liikennevaloissa. Hän näki maassa jotain ja kumartui raaputtamaan sitä irti. Vaikka seisoin vieressä, en nähnyt mistä oli kysymys, mutta hän teki sitä hyvin hartaasti.

Olin kohtelias, en tuijottanut. Katselin sen sijaan muiden ihmisten reaktioita.

Rekkakuskin hymy oli paras. Hän tuijotti aurinkolasiensa takaa tilannetta, leveä virne naamallaan. Auto lähti liikkeelle, mutta hän ei vaivautunut katsomaan eteensä, kuikuili vain palvovasti vieressäni kumarrellutta kaunotarta. Vasta kun niskan kulma alkoi olla vaarallinen, hänen huomionsa palautui tiehen ja siihen mihin hän sitten olikin menossa. Nainen ei koskaan tätä nähnyt, rapsutti vain jälkeä asvaltista.

Kaupungissa on kesä.

Ei, en lähtenyt tänään viettämään juhannusta

Saavuin isoon vantaalaiseen markettiin hetkeä ennen sulkemisaikaa. Raahasin kassalle vähäiset ostokseni: tusina tölkkiolutta sievässä pahvipaketissa (se oli esteettisesti kaunein paketti, siksi ostin sen), sihijuomaa, pienen rasian nektariineja, leipää ja vähän kinkkua.

Katsahdin ympärilleni ja koin yhtäkkiä valtaisan kiusaantuneisuuden tunteen. Tiedättehän, sellaisen kun menee juhliin ja tajuaa olevansa pahasti alipukeutunut ja yrittää vain olla niinkuin ei olisikaan, vaikka tietää muiden katsovan arvioivasti.

Minulla oli Vähän Ostoksia. Kaikilla muilla oli tonneittain tavaraa lastattuina lähinnä trukkeja muistuttaviin kärryihin. Tarpeellista tavaraa, kuten olutta, jugurttia, muroja, vessapaperia, makkaraa, ööliä, paistinpannuja, grillihiiliä, olvia, makkaraa, mehua, maitoa, bisseä ja campingia.

Tunsin itseni kauhean alisuoriutujaksi. Muiden tuskainen, mutta musertava katse vakuutti minut siitä, että olin selkeästi surkea luuseri, jolla ei ole vaimoa, kolmea lasta ja vuoden 2001 Ford Focusta matkalla Mäntyharjuun kesämökille. Aloin miettiä kiivaasti, voisinko ostaa vielä jotain, millä todistaisin muille, että minullakin on Elämä ja aion viettää Reteän Juhannuksen, mutta paniikissa en keksinyt muuta puuttuvaa kuin litran appelsiinimehua.

Hymyilin surkeana kassapojalle ja naureskelin anteeksipyytäväisesti pientä ostosmäärääni. Hän kertoi, että keskiarvo-ostos taisi olla jotain sadan viidenkympin luokkaa. Minä ostin vaivaisella kahdella kympillä.

Pakenin paikalta luimistellen. Tuntui väärältä olla kotona kaupungissa, käydä sähkösaunassa ja nauttia olutta parvekkeella. Tuntui vielä typerämmältä tuntea asiasta syyllisyyttä.

Minä, markkinatalouden metsähiiri.

Kuusi sanaa

Marinadilta poimittua: kirjoita kuuden sanan novelli. Hyvä haaste; sopiva näin minimalistisen runouden harrastajalle. Tässä eräänlainen trilogia, joiden osilla ei kuitenkaan liene tekemistä toistensa kanssa. Mutta niitä voi järjestellä haluamaansa järjestykseen, niin ne kertovat erilaisen metatarinan.

1. Kuuraamisesta huolimatta hänen tuoksunsa jäi makuuhuoneeseeni.

2. "Tahdon", luki tekstarissa. Illalla tutustuinkin Olliin.

3. HURRAAAAAA!!! ... Saatanan akka, mikset vienyt kuponkia?

Que?

Pitkä öinen keskustelu kääntyi torjuntavoitoksi. Kenen, sitä en osaa sanoa. Mutta tuli taas pähkittyä omaakin elämää, ja sitä, miten vähän loppujen lopuksi se eroaa muiden elämästä. Sillä kaikki tuntuu toistuvan samanlaisena.

Vanhetessani en ole yhtään hyvää vastausta mihinkään ongelmaan keksinyt. Mutta jos olisin muutama vuosi takaperin tiennyt ne samat kysymykset, mitkä tiedän nykyään, niin ehkä elämäni olisi ollut toisenlainen. Hyviä kysymyksiä on vaikea löytää. Niihin yleensä törmää vasta sitten kun on jo liian myöhäistä, ja toisten suusta ne eivät vaikuta kovin uskottavilta.

Hyvä kysymys pysäyttää. Se tuntuu samalta kuin hissistä putoaisi pohja, ja se saa neuronit paukkumaan kokonaan uusia ratoja; yhdistämään asioita, joita ei ole aiemmin ajatellut. Se saattaa avata vastauksen yhdessä kauniissa, kirkkaassa hetkessä; tai se voi tuhota hartaasti vaalitun rakennelman yhdellä lauseella. Tai se voi auttaa ystävää avaamaan pitkään jatkuneen pattitilanteen mielessään.

Minulla ei ole vastauksia mihinkään, ja minusta alkaa tuntua siltä, että en niitä koskaan tule saamaankaan. Jos pari oikeaa kysymystä saisin selvitettyä ennen tuhkaamista, niin sekin olisi ihan hyvä.

Silmiä särkee
  selkäni on jumissa
    aivoni seisoo.
  Kaadan lasin viskiä
    kuuntelen kadun ääntä.

Huomenta

Tänä aamuna
  tervehdin aurinkoa,
    mieli vapaana.
  Kadotin minuuteni -
    mikä ihana tunne.

Kuumuus

Asunnon ikkunasta valuu valkoinen kuumuus neliskanttisena läiskänä lattialle. Istun koneen ääressä ja tunnen, miten suloinen lämpö vakuuttaa jäseneni siitä, että tänään ei pitäisi mennä töihin.

Menen silti. Olenhan selkärangaton matiainen.

Minuus tai kesä -
  vain jompikumpi lienee
    tänään voimassa.

Tuoksuja ja toistoa

Minulla on yhdeksän deodoranttipurkkia, kaikki puoliksi käytettyjä ja kaikki samanlaisia. Nivean Roll-On for Men.

Ostin ensin yhden. Totta kai tarvitsin sitten toisen matkustamista varten.

Laitoin sitten kylpyhuoneestani yhden saunakassiini, kun kävin saunassa, mutta unohdin ottaa sen pois sieltä. Aamulla en enää muistanut asiaa, vaan katsoin kaapistani, ettei minulla ole enää dödöä. Joten menin kauppaan ja ostin uuden. Nyt minulla oli kolme.

Seuraavaksi vaihdoin matkalaukkua, ja totesin, ettei minulla olekaan siellä dödöä. Koska kuitenkin sitä tarvitsin, ostin uuden. Matkatavarani kuitenkin katosivat, joten tarvitsin sitten uuden dödön. Matkatavarat kuitenkin löytyivät, joten minulla oli siis kuusi purkkia, joista yksi oli kuitenkin vain kaapissa.

Kävin seuraavalla viikolla saunassa, mutta unohdin jälleen dödöpurkin saunakassiin ja hajamielisesti ostin seuraavana päivänä sitten kaupasta uuden. Seitsemän.

Seuraava tapahtumasarja oli yksinkertainen: kävin sukuloimassa, mutta unohdin ottaa pesuaineet mukaan. Joten kävin paikallisessa halpahallissa ostamassa itselleni purkin Nivean Roll-On for Meniä. En kuitenkaan jostain syystä jättänyt purkkia sinne, vaan palasin takaisin ja lisäsin ostamani purkin jo suhteellisen komeaksi kasvaneeseen kokoelmaani.

Viimeisen purkin sain, kun ystäväni osti purkillisen ko. ainetta, mutta se osoittautuikin hajustetuksi, joten hän luovutti sen minulle. Löysin loput pakkaukset kevätsiivouksen yhteydessä, joten kainaloiden baarikaapiksi muuttuneessa peilikaapissani on nyt siis yhteensä yhdeksän Nivean Roll-On for Men -pakkausta.

Pelastakaa minut joku itseltäni.

Tänä kesänä
  ei Sivusta hikoile,
    haise pahalle.
  Kaupungilla kulkee hän
    ja hänen armeijansa.