Ajatukset, nuo pikku saastat

Ihan vittu itse generoin tekoälyllä, saatana.

Hybridityö on kyllä silleen haastavaa, että toimistopäivistä tulee jotenkin tosi intensiivisiä - monia käytäväkeskusteluja, kokouksia, uusia ideoita, vanhojen ideoiden edistämistä. Osittain varmaan siksi, että joutuu puristamaan koko viikon jutustelun kolmeen päivään.

Mutta toisaalta sitten olisi noita töitäkin tehtävänä. Ja kun puhuu kollegan kanssa vaikka miten tärkeästä asiasta, niin keskustelu ei kuitenkaan yleensä konkreettisesti luo mitään. Silti keskustelu voi olla - ja usein isommassa organisaatiossa onkin - välttämätöntä asioiden petaamista sellaiseksi, että voit ylipäätään tehdä työsi tulevaisuudessa. Joskus jopa vuosia etukäteen.

Silti se varsinainen tuotos syntyy kuitenkin vasta hiljaisuudessa ja rauhassa, kun on aikaa miettiä ja rakentaa jotain merkityksellistä.

Tällainen intensiivinen toimistopäivä ja keskustelun melu uuvuttaa nopeammin. On "helppo" istua näppäimistön äärellä vain omat ajatukset seurana ja tuottaa tekstiä tai koodia tai kuvia tai mitä nyt sitten ihminen tai koneisto tarvitseekin. Mutta jos sitä tekee liian pitkään, niin ei ne omat ajatukset nyt ihan parhaita seuralaisia aina ole.

Alkavat nimittäin ajatukset harhailla, nuo pikku saastat. Ja sitten niitä joutuu tunkemaan takaisin laatikkoon, yleensä erilaisia astaloita ja laardia hyväksi käyttäen.

Mutta eihän niille hyvää tee pitää niitä laatikossa liikaa. Sääliksi käy pikku otuksia. Vapautta ne tarvitsevat. Vapautta, punaviiniä ja hyvää seksiä.

Asfglmvpwerb.