Niin se vaan tämäkin kuiske on kasvanut kohisten isoksi. Täytyy myöntää, että olen nyt hieman rikki. Anteeksi.
Tänään opetin sinulle tärkeimmän
sitä mitä minulle ei koskaan opetettu
Yhdessä katsoimme peiliin
partavaahtoa suupielessä.
(Ei, en tiedä mitä tekoäly ajatteli. Mutta teki se tuollaisen ison ja pienen partaterän. Että ehkä se nyt on jotakuinkin oikea hengeltään, mutta ei kyllä, no, hengeltään. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti