Vielä käyn kaupungilla hetkisen hektisen hetkisen jälkeen, ja nautin kevään ja kesän välisestä yöstä. Naapuritalon parvekkeella kuulen esiteinien pitävän koulunlopetusbileitä. He hoilaavat lastenäänillään ja nuoruuden innolla epävireisesti kappaleita ja ilta on niin täynnä elämää, että se valuu hohtavina raitoina sateen mukana maahan. Hymyilen niin, että kyyneleet kohoavat silmiin.
Tämä on parasta aikaa, mutta silti se tuo ajan kulumisen kirpeyden sydämeen.
Suvivirsi soi
parvekkeella cha cha cha
oi, vapaus.
Elämän keväässä on
aina kirpeä siemen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti