"Työmotivaationi on jälleen kadoksissa", alkaa Sivustan toimituksen tunnusbiisi. Tai siis alkaisi, jos toimituksella sellainen vielä olisi, mutta toissavuotisen hamsteri-karaoke -insidentin takia päätoimittaja Z kielsi kyseisen laulun. Motivaatio, kuten Kaaleppi-niminen itsekritiikkikin, ovat melko häilyviä härpättimiä näin kesäisin. Ne piiloutuvat arkistokaapin taakse, sinne vähän syödyn juustoleivän ja aprillipila-ideoita sisältävän kansion väliin, josta ne sitten syyssiivouksen tullen ehkä löytyvät. Tai ehkä kevätsiivouksen, kun jokin aprillipilaidea pitää piilottaa jonnekin, mistä päätoimittaja ei sitä näe.
Anyway.
Tuolla internetin ihmeeeellisillä palstoilla on usein tapana kehua omia aikaansaannoksiaan ja tiimejään keväisin, ja sitten syksyn tullen kertoa miten onnellinen on, kun saa tehdä uusia haasteita. Implikaatio tästä toki on se, että ei se tiimi ehkä niin kiva ollutkaan, eikä palkkakaan kovin hyvä, tai ainakin että pomo oli pöljä. En pidä sitä kovin älyllisesti rehellisenä touhuna, sillä se on teatteria, eikä kovin hyvää sellaista. Kaipaan aitoutta, en tätä modernin sosiaalisen median pahvikuvien pystyttelyä. Ja kyllä, olen tietoinen siitä, että julistan juuri sosiaalisessa mediassa asiaa pahvisen pseudonyymin takaa.
Mutta kuten olen monesti sanonut, täällä tunteet ovat aitoja, vaikka faktat eivät aina. Siksi pidän tätä blogia on käänteisenä LinkedIninä, sillä siellä faktat ovat aitoja, mutta tunteet eivät aina.
Anyway.
Motivaatiosta ja sen puutteesta voisi ehkä sanoa montakin sanaa. Termi "ikigai" - löysästi käännettynä elämän tarkoitus - määritellään usein neljän ympyrän leikkauspisteenä: Sen, mitä rakastat tehdä; sen missä olet hyvä; sen, mistä voit saada rahaa; ja sen, mitä maailma tarvitsee. Mutta tuosta määritelmästä puuttuu ehkä vielä minulle tärkeä aspekti, ja se on "sen, mitä voit tehdä hyvässä porukassa". Usein kun matkan määränpää ei ole tärkeä, vaan se, kenen kanssa sinne matkaat. Hyvässä porukassa kun matkaa usein kauemmas kuin yksin.
Toinen tapa määritellä motivaatio on esimerkiksi kolmikko "Competence", "Autonomy" ja "Relatedness", jotka voisi ehkä löysästi suomentaa "osaaminen", "itsenäisyys" ja "yhteys"; eli jos osaat ja saat toimia itsenäisesti tehtävässä, jonka tarkoituksen voit ymmärtää, niin sitten löytyy motivaatiota. Mutta en tiedä, ovatko nuo asioita, joiden takia jaksaa nousta aamulla ylös sängystä.
Lainaan Peter Weirin elokuvaa Dead Poets Society:
“And the human race is filled with passion. And medicine, law, business, engineering, these are noble pursuits and necessary to sustain life. But poetry, beauty, romance, love, these are what we stay alive for. ”
Anyway.
Motivaatiosta vielä yksi asia: Kehukaa toisianne.
Kuten koirankin
minut saa iloiseksi
taputus ja hymy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti