Yksinäisenä, hiostavana kesäiltana uppoudun vanhoihin tavaroihin ja palaan kaksikymmentä vuotta ajassa takaisin. Valokuvia itsestäni, ajalta, jolloin teimme asioita, koska me emme tienneet vielä miten vaikeita ne ovat. Hetkiä, joiden melkein muistan tapahtuneen viime kesänä. Ihmisiä, jotka olen ammoin unohtanut, mutta joille en ole vieläkään antanut anteeksi.
Nuoret eivät tiedä, mitä haikeus on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti