Kansalaismössöä

Paljon puhuvat kansalaisjournalismista, viisaammat. Että bloggaajat valtaavat maailman ja silleen. Ja että ammattilaiset jää kakkoseksi, kun kansalaisviihde tulee.

Onko se sitten kansalaiskeittiötä, kun jaan ruokani ystävieni kanssa? Menettävätkö oikeat kokit työnsä?

Pitäisikö minun tuntea pahaa mieltä, kun kansalaisliikkujana vien leivän ammattiurheilijoiden suusta?

Huhu kertoo, että vitsejäkin kertovat muut kuin standup-koomikot. Kansalaishuumoria?

Ehkä minun pitäisi ryhtyä vain kuuliaiseksi kansalaiskuluttajaksi. Mutta ehkä siirrynkin kansalaiskauppoihin, ja maksan omalla kansalaisrahallani. (En oravannahoilla.)

Kansalaissotaan tuskin lähden. Sen jätän suosiolla ammattilaisille.

Onko sillä nyt oikeasti mitään väliä? Onko ammattilaisella ja amatöörillä (tätä kai kansalaisella tarkoitetaan) mitään muuta eroa kuin että toinen kuvittelee saavansa palkkaa siitä mitä tekee, ja toinen kuvittelee tekevänsä sitä, mistä saa palkkaa?

Kysyn vaan.

Valintatalossa

Silmät kiiluen
seisot sinä, kynä kädessä
kuin haukka odotat kassakuittia
että voisit kirjoittaa koukerosi
ja omistaa jotain.

Rock on

Lauantai-iltana ympärilläni soi musiikki ja iloinen puheensorina. Istun sohvalla, kaunis nainen kainalossani, kolpakko kotimaista kylmää kädessäni ja keskustelen henkevästi hyvinpukeutuneiden ystävieni kanssa.

Ei kun hetkinen...

Äänethän kuuluvat naapurista, kaunis nainen osoittautuukin kannettavaksi tietokoneeksi, kolpakollinen väljähtyneeksi kokikseksi ja henkevä keskustelu Facebookin selaamiseksi.

Mutta ei se mitään. Oikeastaan on ihan kiva istuskella itsekseen pelkät kalsarit jalassa, kaivella nenää ja käyttää lauantai-ilta tiskeihin ja pyykkeihin.

Tiedättehän muuten, että sen astianpesukoneessa olevan veitsihaarukkatelineen saa irti, ja siitä on tosi helppo tyhjentää aterimet astialaatikkoon, eikä tarvitse juosta astianpesukoneen ja laatikon väliä teräaseet kourassa jatkuvasti?

Minulle tämä selvisi tänään, kolmenkymmenen vuoden jälkeen.

Hävettää.

Ootas, tenkkapoo!
  Jestas, tää lähtee irti.
    Otsanläpsäisy.

(Runo=torstai)

...jota ei saa kuulla

Kuolema on kaupallista. Lehtimiehet ja operaattorit hierovat käsiään, joka kerran kun joku kuolee näyttävästi, sillä me luemme kaiken mitä saamme käsiimme, ja lähetämme ketjutekstareita toisillemme epätoivoisessa yrityksessä tuntea, että teemme edes jotain. Ja kun olemme sytytelleet kynttilämme ikkunalaudalle, ja etsineet syypäät poliitikoista, tai televisiosta, tai jumalattomuudesta, ja huutaneet kurkkumme käheiksi saippualaatikoittemme päältä, voimme palata takaisin töihimme tyytyväisinä siitä, että olemme edes tehneet jotain - ja muu maailma on tyhmä, kun se ei ymmärrä, että meillä on ratkaisut kaikkeen.

tätä en saa kuulla:
olen väärässä
minä en tiedä, mitä pitäisi tehdä
eksynyt vain vaikeisiin valintoihin
olen umpikujassa
auttakaa minua

sillä maailma on julma
ja minä julmempi
jokainen on oman onnensa seppä
ja minä olen vahvin

(Runotorstai, viime tingassa.)

Lehti käsittelee asiaa sentään oikein, toisin kuten muutama vuosi tsunamin yhteydessä. Mukava nähdä, että sielläkin on aikuistuttu.

Kansainvälinen

Milläköhän logistiikalla pallon toiselta puolelta lennätetty pangasius tulee halvemmaksi kuin norjalainen lohi, miettii insinööri ja siirtelee kalanpalaa hajamielisesti haarukalla lautasen laidalta toiselle.

Arkiarki

Suunnittelin osallistuvani arjen kanssa taisteluun, mutta Vuodatus ei pidä kommenteistani. Vaikka sanatunniste on poistettu, niin minulle kerrotaan, että

"Checking for comment spam...About to read from socket".

Jumankegula, että Vuodatus on huono palvelu.

Parraton peili
  suihkun märkä lattia
    kuppi kahvia
  Ajomatkalla töihin
    haaveilen eläväni.

Myöhemmin: kyllä se sitten toimi kun yritti muutaman kerran. Huono palvelu se on silti. Mitä tuo virheilmoitus muka kertoo kenellekään?

Hei, sinä kolmekymppinen mies

Oliko sitten ihan pakko?

Et tajunnut vihjettä?

Mikä siinä "vain kutsutuille" -termissä on epäselvää?

Pitikö viedä toiselta paikka?

Onko pakko heittää sovinistista herjaa?

Oliko pakko haukkua homot, vain koska pelkäät niitä (se näkyy silmissäsi)?

Äänesi kantaa muutenkin koko huoneeseen; onko sinun pakko juoda niin, että se kovenee?

Etkö voisi olla edes joskus hiljaa?

Ja sinä, sinä tyhmä ihminen, et edes ymmärrä koskaan olla häpeissäsi.

Seison sateessa
  sisältä kiirii nauru
    vihaan sinua.

Dance Macabre

Joskus päässä soi musiikki, jota en kykene laittamaan paperille. Mutta joitain sanoja osaan kirjoittaa. Lieneekö tämä nyt sitten tango?

Taivaan takana
kuljet sinä
taskussasi jotain
minulle kuuluvaa.

Herään pimeässä
yksin yöllä
hoen hiljaa nimeäsi
rukoilen jumalaa

Nään sinut sylissä toisen
kenen lienee, pelimiehen
ja nielen hiljaa kiukun kyyneleet

Etsin vastaantulijoista
sun silmiesi loistetta
ja mietin missä oot, sä mitä teet

Taivaan takana
kuljet sinä
taskussasi jotain
minulle kuuluvaa.

Herään pimeässä
yksin yöllä
hoen hiljaa nimeäsi
anelen jumalaa

On koneet liikkumassa
sinä mennyt, olet poissa
poltan kirjeet sulta ammoin saapuneet

Miljoonia ihmisiä
ohi kulkee, muttet sinä
kivikaduilla kirotun kaupungin

Taivaan takana
kuljet sinä
taskussasi jotain
minulle kuuluvaa.

Herään pimeässä
yksin yöllä
hoen hiljaa nimeäsi
huudan jumalaa

Lyhyt

Kas, kurkiaura
ne lähtevät
minä en.

Sekavaa sekoilua

Vaikka töissä viettää vuositolkulla aikaa samojen - mukavienkin - ihmisten kanssa, niin harvoin näistä työsuhdekavereista kuitenkaan pysyviä ystäviä tulee. On helppo olla työkaveri - sorvin ääreen kun on tultava kahdeksaksi ja vietettävä siellä kahdeksan tuntia. Todellinen ystävyys taotaan muissa tilanteissa; harvoin helpoissa, useimmiten yhteisten koettelemusten myötä.

Mutta mitä tehdä, kun ystävä joutuu matkalle, josta ei ole paluuta? Voi vain katsoa vieressä hidasta vajoamista, eikä oma, suojattu elämä anna mitään kiinnekohtaa - mitään, mistä tarttua ja ojentaa avuksi. Juoksemme kuin oravat ympyrää puun ympärillä, neuvottomina ja eksyksissä.

Ja sitten kaikki on ohi, ja kaikki katoaa kuin analogiset lähetykset digitaalitekniikan Saharaan.

Lähetys päättyy
  olemme pahoillamme
    emme osanneet.

Huomenta, Suomi! Hyvin pyyhkii!

Runotorstaissa vanhoja kiviä. Lauantaiaamun synkkä sade paiskoo ikkunalaudoille. Pöydällä Hulluuden vuoret ja tyhjä oluttölkki.

kivien alla
  unien sukupolvi
    hautoo kostoa
  ikiaikaiset menneet
    ja keltainen kuningas

Niin, ja tämä oli sitten viimeinen kerta kun virallisesti osallistun Runotorstaihin, protestina Vuodatuksen roskapostisuodatukselle, joka minulle taas ystävällisesti kertoo

"select phrase from captcha where id=9354Checking for comment spam...About to read from socket"

En viitsi pelleillä sen kanssa enää.

Syvä huokaus

Aamun kokous,
  ääni puhelimessa:
    "Olet arvoton"
  Kun sen tarpeeksi kuulee
    siihen alkaa uskoa.

Ai niin...

...muuten olen ihan sitä mieltä, että Vuodatus on aivan paska. Nytkin se kertoo minulle ystävällisesti, että

select phrase from captcha where id=171Checking for comment spam...About to read from socket

Ihan vitun ystävällistä ja elämää helpottavaa. Eikä ole edes ensimmäinen kerta. Viime aikoina tuntuu siltä, että joka kerralla se sanoo ihan samaa, kun yrittää lähettää kommenttia.

Mnoon ihan päissäni

Pöydällä pullo, mallasviski
toisella tiskaamaton tiski
ulkona vain tuulen havina
sisällä näppäimistön rapina
mies katsoo ulos, pysähtyy
"tässäkö elämä", itseltään kysyy
astut sisään ja hymyilet
sateen yltäsi ravistelet
tervetuloa, elämäni syy
kanssasi sydämeni pysähtyy
en toivoisi vierelleni muita
en vaikka lupaisivat kuita
käperry viereen, suutele minua
ja ikuisesti lupaan rakastaa sinua.

Runotorstai, ei ihan yllättäen.

Haluatko päähäsi muutakin kuin hilsettä?

Ole hyvä. Ei kestä kiittää.

Yst. vast. tlk. nimim. "jo kolmatta päivää sama musiikki soi päässä, olenko viallinen?"

Tuossa aiemmin illalla, keskellä perjantai-illan keskustaruuhkaa ohi vilahti nuori tyttö polkupyörällä.

Valoitta.

Ilman kypärää.

Päin punaisia.

Vaivautumatta edes hiljentämään vauhtia.

Kääntyen keskelle liikennettä.

Jotain tolkkua, perkele. Ymmärrän toki, että jotkut kaipaavat jännitystä elämäänsä, mutta onko sitä nyt pakko hakea keskeltä liikennettä?

Nelivuotias

Välillä toivon
  ettet koskaan kasvaisi,
    jättäisi meitä
  silti odotan päivää
    jolloin jäämme taas kahden.

(Runotorstai, tietenkin. Aihe "Lapsi".)

20 sanaa

Tämän muistan menneisyydestä:
autojen kohinan
sähkövalon kirkkauden
vieraiden naurun alakerrasta
muumiohjelman televisiosta
mummin leipomat pullat
naapurin Ellan
ja
sienipilven horisontissa.

(Runotorstai, aihe "tämä hetki". Vähän kaukaa haettu, mutta jos joku tulevaisuudessa ajattelee sillä hetkellä näin?)

Huhuu

Huhu kertoo, että täällä tapahtuu haamupäivityksiä. Sivustan paranormaaleista asioista ja kadonneista sukista vastaava osastopäällikkö Uolevi "Kuolevi" Pikkarainen selittää:

"Olemme viimeisen kahden vuorokauden aikana keränneet ennätysmäärän sukkia pesukoneista. Näin syntynyt parittomien sukkien määrä ylitti hetkeksi ns. kriittisen massan, mikä puolestaan aiheutti vääristymän lokaalissa aika-avaruusjatkumossa ja siirsi Sivusta-yhtymän blogin temperamenttisen temperaarisen temporaaliluuppiin, mikä puolestaan herätti melkein kaksisataa kuollutta väliaikaisesti, jotka kävivät vuoron perään nykimässä Saimaalla sijaitsevalla kesämökilläni nykimässä Seagull-nimistä perämoottoriani käyntiin, kuvitellen ilmeisesti olevansa matkalla Helvettiin. Valitettavasti jokainen nykäisy aiheutti Sivustaan haamupäivityksen, mutta noin positiivisena asiana sanottakoon, että ainakin nämä olivat ihan oikeita haamupäivityksiä."

Sivustan päätoimittaja Z ammututti(*) hra Pikkaraisen välittömästi palkittuaan hänet ensin vuoden hämärimmästä selityksestä.

(*) ammututti = vasikanrauhoitin.

Kotielämän vaaroja

Pyykkiä pestessäni pudotin sukan lattialle. Kun kumarruin nostamaan sitä, jalastani kuului sarja rusahduksia, kuin tuhat rustoa olisi ratkennut yhtäaikaa. Olin jo aivan varma siitä, etten enää ikinä kävele, kunnes tajusin, ettei minnekään satu tai särje.

Kaivelin taskuani ja löysin rypistyneen kuitin, joka ratisi kivasti kädessäni.

Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä. Ensi kerralla se voi olla nivelkierukka.

Mies peilissä:
  "Vanhuus ei tule yksin."
    Senkin nulikka!

Uniruno

Runotorstaihin jotain simppeliä tällä kertaa:

Tule, uni, pankon päältä
Tule, täytä piltin silmät
Melu, kiire, karkuun laita
unten maille lapset käyvät.

Kauas kanna pienet mielet
täytä muistot toivehilla
Anna heille kerkeät kielet
kertoa jutut aamusella.

Tule, uni, meille käymään
monta lasta saat mukaasi
isot, pienet, palleroiset
tanssimaan teille taivaasi.

Lomaltapaluuhattivatti

Sivustan banaani- ja plagiaattiryhmä haluaisi täten tuoda julki, että miehistä angstia kuvaavalla runoblogilla nimeltä "Sivussa" ei ole mitään tekemistä Sivusta Yhtymän miehistä angstia kuvaavan runoblogin "Sivusta" kanssa. Sivustan asiakaspalvelun "edustaja", "Luigi", kommentoi: "Kyllä me vielä sisäpaikallissijat osaamme ottaa huumorilla, mutta ulkopaikallissijojen käyttöä tulemme pitämään jo avoimena sodanjulistuksena."

Ja nyt jotain aivan muuta.

Täydellisille
  ihmisille ei tule
    yllätyksiä.
  Paitsi ehkä se, että
    heitä silti rakastetaan.

(Runotorstaista taasen kysymys.)

Haluatteko kuulla jotain todella kauheaa?

Ei se mitään. Kerron sen silti.

Naisystäväni yllätti minut kertomalla kesken päiväkahveja, että "mies on ihan kiva, mutta sillä on tapana jättää peppuseksin jälkeen käytetyt kondomit keittiön pöydälle, josta ne sitten löytyy aamulla kiinni liimaantuneina."

Että älkää naiset valittako enää sukista makuuhuoneen lattialla. Tilanne voisi olla paljon, paljon, paljon pahempi.

I do

Viikonloppuna jaoimme kaveriporukan kanssa auringonpaisteen, vihreät nurmet ja suolaiset tuulet. Toiset olivat entisellään, vaikkakin vanhentuneet; osalla oli elämä muuttumassa perustavanlaatuisesti. Mutta hetken saatoimme viettää aikaa yhdessä: muistella, nauraa, nauttia. Juoda olutta nuotiolla ja herätä aamulla raskain silmin keltaisessa kupoliteltassa, kahden kuorsaavan miehen välistä.

Tänään istun toimistossa, yksin, ovi kiinni ja katselen ulkona vellovaa harmautta. Sade ja tuuli huuhtovat kaupungin katuja ja vievät pois eilisen kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan.

Theres no chance for us
Its all decided for us
This world has only one sweet moment set aside for us

Who wants to live forever
Who wants to live forever?

Queen: "Who Wants To Live Forever?"

Eläköön edistys ja yö

"Kun telkkarista tuli tietokone, se sai samalla myös kaikki tietokoneiden viat."

Loihe hän lausumahan, kun MTV3 muuttui yhtäkkiä salatuksi.

Läählääh

Vaikka sydän jyskyttää ja happi loppuu, niin koiran rinnalla on ihana juosta. Se riemu, se into, se puhdas kakan löytämisen ilo.

Kysyvä katse
  Kyllä, voi ystäväni
    tänään saat juosta.

Zen ja saunassa käymisen taito

Savusaunassa käynti on rituaali. Noudatamme vanhempiemme perinteitä ja liitämme itsemme ikiaikaiseen jatkumoon savusaunan aromisessa hämärässä. Peseytyessä otamme kylmän veden ensin, sitten sekoitamme siihen kuumaa, ja muistamme myös opettaa tämän lapsillemme, jotta he olisivat myös osa sukua.

Sähkösauna ei ole sen huonompi tai parempi kuin savusauna tai puusauna, mutta se ei ole samanlainen ritualistisen puhdistautumisen paikka. Siellä ei kuule esi-isien huokailevan nokisten seinien takaa.

Kivien laulu
  ähkäisy pimeydessä
    vihdan vihmonta
  veden vilpoisa ote
    tuuli paljaalla iholla.

Päivän kysymys

Kuinka monta prosenttia Suomen nuorisosta pelastettiin tatuoinneilta, lävistyksiltä, huumeidenkäytöltä ja aseistakieltäytymiseltä sillä, että 70-luvun lopulla Sex Pistols -yhtyeen Suomeen tulo kiellettiin?

No enpä tosiaan tiedä.

Oravien kosto

Oravablogi kertoo totuuden oravista.

Härpätin

Lisäsin tuollaisen härpätinlinkin tuohon oikeaan laitaan, kun niitäkin kuulemma käytetään.

Härpättäkää härpättimillänne härpimättömästi ny si.

La la laa

Tämä on vain epätoivoinen yritys saada blogilista huomaamaan, että päivitin.

Laalaalalalalalallalalalalaa...

Mikäs minulla
  pähkinöiden päärillä
    lauleskellessa.

Saara

”Saara, parempi se olisi lopettaa.”

”Isä, ei! Virus ei vaikuta hiiriin, niin ne sanoivat”, tiukkasi Saara kymmenvuotiaan tytön varmuudella.

Niin, eikä kärpäsiin, eikä rottiin, eikä hevosiin, eikä koiriin, eikä laiskiaisiin, huokasi isä. Itse asiassa se ei vaikuttanut muihin kuin ihmisiin, simpansseihin ja joissain määrin muihin kädellisiin. Se oli syntynyt jossain Aasiassa, ja oli ehtinyt tappaa miljoonia ihmisiä muutamassa viikossa, ennen kuin se oli edes ehditty eristää. Biologit olivat olleet ihmeissään, koska ”yksikään virus ei ole 100% tappava, sillä siinä ei nyt vain ole järkeä, että se tappaa isäntäeliönsä.”

Maailmassa ei juuri ollut järkeä tätä nykyä.

Saara nosti hellästi pienen puisen pesämökin katon terraariosta. Ruskeanharmaa, kiiltäväturkkinen hiiri jähmettyi paikalleen ja tuijotti heitä pöllämystyneenä. ”Herättikö mami sinut... voi anteeksi pikku kulta...” Saara kujersi, ja kokeneesti nappasi hiiren käsiinsä. Se kurkisti sormien raosta, peruutti, etsi toisen raon, kurkisti siitä ulos, peruutti ja jatkoi kurkisteluaan sillä söpönuteliaalla tavalla, jolla lemmikkijyrsijät ovat vallanneet pienten tyttöjen sydämiä kautta aikojen.

Saaran silmissä kimmelsi kyynel, ja isä silitti hänen hiuksiaan lohduttaen. Hän yritti olla varovainen, etteivät hiukset olisi lähteneet suurina tukkoina, mutta silti useita vaaleita haituvia leijaili lattialle. Saarasta olisi tullut todella kaunis, jos hän olisi vain saanut...

Isä ei voinut jatkaa ajatusta loppuun. Se juuttui kurkkuun ja kihautti vedet silmiin ja muuttui hakkaavaksi yskänpuuskaksi, joka loppui pitkään, veriseen sylkeen. Oli melkein aika. Enää muutama tunti.

”Mutta ei se osaa selviytyä luonnossa yksin. Mistä se saa ruokaa? Tai joku voi syödä sen?” isä kysyi. Saara mietti hetken ja vastasi sitten, yllättävän aikuismaisesti: ”Parempi sen on silti kuolla vapaana luonnossa kuin terraariossa nälkään.”

Isä hymyili. Isin tyttö. Eihän hän mitään voinut kieltää. Etenkään nyt.

”Hyvä on. Laitetaan sille silti ruokakippo ja vettä, niin ainakin se osaa aloittaa elämänsä.”

Saara laski hiiren takaisin terraarioon. He nostivat pienen punaisen ruokakipon takaoven viereen, ja täyttivät sen jyvillä. Saara juoksi keittiöön ja tuli takaisin suklaapalan kanssa ja laittoi sen kippoon päällimmäiseksi. ”Vähän herkkua...”

Isä teippasi vielä vesipullon oven viereen ja Saara nosti hiiren uudestaan pois terraariosta. Saara niiskutti ja isän sydän murtui jälleen kerran.

Saara laski hiiren ruohikkoon ja piti vielä käsiä kuppina sen päällä, kuin suojatakseen sitä maailman pahuudelta vielä hetken. Sitten hän nousi ylös ja tarttui isäänsä kädestä, puristi sitä kovaa.

”Huomenna se on maailman kuningas.”

Pikku hiiri nousi ruohikossa takajaloilleen, haisteli ilmaa ihmeissään ja tuijotti Saaraa hetken. Sitten se väräytti viiksiään kerran, ja juoksi pensaan alle piiloon, josta se jäi tarkkailemaan uutta, ihmeellistä maailmaa.

Haista kukkanen

Raaka tokaisu
  Kovat kundit ei tanssi
    Taas seinäruusu.

(Runotorstai.)

Missä kaikki ovat?

Tuuli huhuilee oravien aution pesäpuun koloissa. Syksy on tullut jo ennen juhannusta, ja lehdet varisseet kahisevaksi kuolleeksi matoksi. Vain yksinäinen vaeltaja etsii jotain mitä ei osaa artikuloida; jotain menetettyä ja kallista.

Kaipaan jotain
  mitä ei voi saavuttaa:
    ikuista kesää
  huoletonta nuoruutta
    ymmärrystä vanhuuden.

Huomenta vain teillekin

Astuin sisään huoneeseen. Asuinkumppanini loihe kommentoimaan ensi sanoikseen:

"Vittu, miksen mä pääse eroon tuosta susirumasta äijästä."

Ahdistaa.

Maailma on
paljon mielenkiintoisempi
jos ei aina
yritä etsiä sitä
oikeaa tulkintaa.

Binäärirunoutta

Ylhäinen yksi
  pyöreänpulska nolla:
    kaiken kuvaajat.

(Runotorstai)

Hyvät työtoverit,

jospas sovittaisiin, tässä ja nyt, että pissalla käydään ennen puhelinkonferensseja, ei niiden aikana. Jookosta joo?

Kun se lorina nyt jotenkin vain katkaisee ajatuksenjuoksun. Puhumattakaan siitä, että se saa mielikuvituksen lentämään paikoissa, joissa on lentokielto.

Sivustan poliittinen osasto tiedottaa

Helsingin Sanomat kertoo, että Kokoomus on suosituin puolue, peräti 0.5%:n edellä edellistä.

Lehteen painetun tekstin lopusta löytyy tieto, jonka mukaan virhemarginaali on kaksi prosenttiyksikköä suuntaan taikka toiseen. Siis peräti nelinkertainen eroon verrattuna.

Kaikille matematiikkavammaisille kerrottakoon, että tämä tarkoittaa sitä, että Helsingin Sanomien otsikko on niin kutsuttua puutaheinää, ja että jos joku muu tekisi vastaavan tutkimuksen, olisi ihan mahdollista, että Kokoomus olisi puoli prosenttiyksikköä perässä. Ja siitäkin voisi tietysti repiä otsikoita: ”Kokoomus ei enää olekaan Suomen suurin puolue!” Ja niin maanviljelijät lankeaisivat jälleen loveen ja porvarit rakastajattariensa vakoon.

Matematiikkasokeus on yleistä, ja sitä on helppo käyttää hyväksi.

Sataman valot
  kiire on jäänyt taakse
    odotan laivaa
  Kantakoon se minut pois
    kauas kansan muistoista.

(Runotorstai)

Tyhjyys

Tämä on tapa olla näkymätön:
kulkea tyhjyys sisälläsi
      jotteivat sydämet kuule sinua
vaeltaa vailla ajatuksia
      jotteivat mielet näe sinua
kuolla ilman toiveita
      jotteivat elävät tunne sinua.

(Runotorstai, pitkästä aikaa. Innoitus ja alkuperäinen runo - muistaakseni - Stephen H, mutta lähdettä en kuollaksenikaan muista. Uskoakseni tämä on tarpeeksi erilainen.)

Wappua

Kauppamatkalla tummanpunaiseen haalariin sonnustautunut teekkari myy minulle Äpyn. Otan sen tottumuksen voimasta. Iloinen tupsulakkijoukkio muistuttaa minua nuoruudestani; siitä, jonka osaisin nyt elää niin paljon paremmin.

Kotona ladon mitättömät ostokseni kaappiin ja lysähdän voipuneena sohvalle. Pitäisi mennä lenkille, mutta en ole jaksanut sitäkään tehdä kuukausiin. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Työ ennen huvia, saarnaa pieni sisälläni asuva luterilainen.

Elämä kulkee deadlinesta deadlineen, kaikki itse valittuja. Halu saada aikaiseksi, luoda, tehdä jotain merkittävää pakottaa rakentamaan kalterit häkkiin. Vain vangitsemalla itsensä laatikkoon voi vapauttaa mielensä laatikon ulkopuolelle.

Paradoksi. Se minä olen. Ja samalla niin samanlainen kuin kaikki muut. Viimeistään siinä viimeisessä virstanpylväässä.

Lapsen kuiskaus:
  "minusta tulee jotain!"
    Kyynel silmässä.

Päästäkää minut edes vessaan

Vihaan, vihaan, vihaan kokousten puheenjohtajia, joilla on viiden litran rakko.

Miten on mahdollista, että nelikymppisiä ihmisiä pitää opastaa kädestä pitäen ihmisten perusruumiintoimintoihin? Perkele, jos lounaalla syödään ja juodaan, niin viimeistään kahden tunnin päästä kaikkia kusettaa. Mutta ei, "jatketaan vielä tunti", he jatkavat.

Ja kukaan ei kehtaa sanoa mitään, joskin se voi johtua siitä, että huone on pieni, ilmastointi ei toimi, kaikilla on vatsat täynnä, ketään ei asia kiinnosta, huone on sopivasti himmennetty ja ainoana valopilkkuna on Microsoft Powerpoint.

Tämä on juuri sitä, että käydään läpi asiaa siksi, että sitä pitää käydä; ei siksi, että siitä olisi jotain hyötyä.

Jos en pelkäisi
  rakkoni ratkeavan
    nauraisin ääneen.

Laari laa

Keittiössäni on laatikko, josta kuuluu ääniä, kun kokkaan. Sitä kutsutaan liesituulettimeksi.

Työnnän usein pääni tuulettimen sisään ja laulan. En kovin hyvin, mutta laulan kuitenkin.

Ainoa kontakti naapureihini on ruumiiton hoilotus. Porraskäytävässä emme edes tervehdi, eikä minua kiinnosta salakuunnella heitä. Pidänpähän vain köyhän miehen radiota aina iltaisin.

Sanot hymyillen:
  "Mennään joskus lounaalle."
    Valehtelija.

Sivustan Feng Shui -koulu, osa 1

Sukkien ja alushousujen taittelussa oikeanlainen Feng Shui on äärimmäisen tärkeää. Virheellinen taittelu voi korostua seuraavana päivänä kassien kiristyksenä, yllättävinä reikinä tai jopa selittämättöminä onnettomuuksina.

Oikeaoppinen taittelu tapahtuu aina kasvot länteen päin. Olisi hyvä, jos alustan väri toimisi vastavärinä itse taiteltavalle vaatekappaleelle - reippaasti siis vain Askoon matkatessa kassillinen alushousuja mukaan ja uutta sohvaa ostamaan!

Alushousujen taittelussa on muistettava kaksi perussääntöä: "vasen-oikea" ja "resori päälle". Laita alushousut eteesi oikeinpäin, etupuoli ylös. Koska sydän on vasemmalla puolella, käännä vasen puoli oikean päälle. Silitä, sillä muutoin saatat saada ryppyjä rakkauteen. Sydämen puolen on oltava sileä ja viaton kuten vauvan peppu - heitä nypyttyneet alushousut heti pois!

Tämän jälkeen taita alushousut toisen kerran niin, että resori jää päällimmäiseksi. Tämän vaiheen suoritus on hyvin kriittinen. Monen hyvän bokseriparin dynaamiset ominaisuudet on tuhottu jättämällä resori hetkeksi piiloon suorituksen ajan, ja kantaja on joutunut kärsimään monenlaisista pikkuvaivoista, aina punaisista aalloista geneeriseen flaksittomuuteen, syyhyyn ja meksikolaiseen hyppykuppaan asti.

Kun taitos on täydellinen, aseta syntynyt mytty alushousuille pyhitettyyn laatikkoon, ja lausu kiitossanat. Sitten voitkin siirtyä seuraavaan pariin!

Huom: Nämä ohjeet koskevat vain miesten alushousuja. Naisten alushousujen värähtelytaajuus on toisenlainen, ja erilailla virittyneet energiatasot vaativat kokonaan muunlaista Feng Shuita. Yleisesti ottaen on paras, jos naisten alushousuihin ei koske, ettei satu ns. spontaani virittyminen. Vaikka joskus tuloksena onkin onnistunut tunnelointi tai edes satunnainen ejektio, yleensä kuitenkin tapahtuu - joskus hieman kivuliaskin - kvanttifunktion romahdus ja väkivaltainen emissio.

Havaittua

Kevään merkkejä:
  naisilla keltaiset kassit
    miehillä siniset.

Hei

Tuli tunne, että jos en nyt kirjoita, en ehkä koskaan enää kirjoita tänne.

Siitä on muuten kaksi vuotta kun Sivusta sai viimeksi sähköpostia.

Mutta miksi kirjoittaa, jos ei ole mitään sanottavaa? Miksi pakottaa itsensä tarttumaan näppäimistöön ja vuodattamaan ajatuksiaan ruudulle, kun ajatuksia ei ole?

Ei pysty. Liian hapokasta, sanoisi Olli-serkku.

Koska ilman tekstiä minua ei ole. Olen olemassa vain lukijoitteni mielessä, ja hetkellisenä tummana varjona näytön loisteessa.

Kirjoitan, jotta olen.

Karsea häly
  viillän ranteeni auki
    näppäimistölle
  Kostutan kivullani
    viimeisetkin kirjaimet.

Rairai

Pahoittelen hiljaisuutta, mutta ei vain ole ollut mitään sanottavaa. Liian kiire, liian huoli, liian vanha, liian liian.

Paparazzit ovat tosin saaneet harvinaista kuvaa päätoimittaja Z:sta.

Onko fiksuus muotia?

CSI kolmena inkarnaationa, profiloijat, Numb3rs; Pako, Lost; Jeopardy ja muut visailut - missä ovat perinteiset lihastenpullistelusarjat?

Ovatko karskit ja kovaotteiset miehet jääneet komean älykön jalkoihin?

En valita, mieluummin minä näitä katson. Mutta silti, ehkä tämä on sign-o-the-times.

Nörtit kunniaan.

Wanhaa kakkatankaa

Runotorstain aiheena on "ponnistus". En siis voi muuta kuin lainata itseäni liki kolmen vuoden takaa:

Raaka ponnistus
  kasvot vääntyvät tuskaan
    veden loiskahdus.
  Suolen vapautuminen
    on kuin pieni orgasmi

(Hassua sinällään: tämä on oikeastaan ensimmäinen tietyssä mielessä vakavasti kirjoittamani runo. Paskaahan se on - if you pardon the pun - mutta silti tämä jotenkin käänsi ns. vuoroveden yhtä ns. vuokseksi, jos näin voidaan sanoa.)

Vapaa-aikaa

Hinkkaan hellaa vimmalla mutta ryönätahrat eivät vain irtoa. Lehtipino kaatuu nurkassa itsekseen, ja kiroan. Mietin sukulaisteni tahrattomia koteja ja tunnen itseni huonoksi ihmiseksi. Parturissakin pitäisi käydä.

Istun tietokoneen ääreen ja huokaan.

Miksi me vielä
  mittaamme itseämme
    muiden aatteilla?

(Les Runotorstai.)

Mennyt maailma

Voi tsiisös, niinkuin edesmennyt enoni Latva-Kalle sanoisi. Tiramisu on kadonnut kuin tuhka tuuleen; ihan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Surua tässä pitää liputtaa, valitettavasti. Sillä kukaan muu ei Sivustaa ole palkinnut koskaan - tokko kukaan edes tämän blogin olemassaoloakaan enää tunnustaa, saati sitten muistaa.

Mutta Sivusta ei unohda.

Alakuloisna
  lataan sivun uudelleen -
    lisää autiutta.
  Hyvästi, oi toverit
    muistonne elää täällä.

Helppoa ja yksinkertaista

avara talvi
  turhuus kalvaa sielua
    tähtien alla

(Runotorstai)

Jippii!

Oravat osaavat ennustaa tulevaisuutta, kertoo uusi tutkimus.

Sivusta perustaakin täten Pörssi- ja Sääennustejaoston tutkailemaan huomista. Bahamalla nähdään!

Setä on ihan täpinöissään

Voiko näin hienoa paikkaa ollakaan? Projekti Lönnrot tarjoilee vanhoja suomalaisia klassikkokirjailijoita ja -runoilijoita - ihan ilmaiseksi!

Upeaa, että jotkut viitsivät!

Hetki rajaton
kuin meren sydän salainen ja syvä.
Sen pohjall' onni on
kuin mullan alla paisuvainen jyvä.

Sun katson silmihis
mä, havahtuviin salaisuuksiin noihin,
kuin portit aukenis
niiss' ensi taivaan esikartanoihin.

Näin, silmin nääntyvin,
kuin juonut oisin auringon ja sinen,
näin, täysin sydämin
en ennen nähnyt, ollut onnellinen.

Unto Kailas: Adagio

Sivustan blogikatsaus

Tänään, blogoslaviassa naidaan lapsia ja uhkaillaan perheitä.

Onpas kivaa ja kansalaisjournalistista.

Internetissä
  suoltavat kesät talvet
    samaa paskaa
  Pubissa voisin edes
    hukuttautua viinaan.

Hyvää uutta vuotta 2007!

Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.

Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.

Lainaus Eino Leinon runosta Hymyilevä Apollo.