Voi tsiisös, niinkuin edesmennyt enoni Latva-Kalle sanoisi. Tiramisu on kadonnut kuin tuhka tuuleen; ihan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Surua tässä pitää liputtaa, valitettavasti. Sillä kukaan muu ei Sivustaa ole palkinnut koskaan - tokko kukaan edes tämän blogin olemassaoloakaan enää tunnustaa, saati sitten muistaa.
Mutta Sivusta ei unohda.
Alakuloisna
lataan sivun uudelleen -
lisää autiutta.
Hyvästi, oi toverit
muistonne elää täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti