Runotorstain aiheena on "ponnistus". En siis voi muuta kuin lainata itseäni liki kolmen vuoden takaa:
Raaka ponnistus
kasvot vääntyvät tuskaan
veden loiskahdus.
Suolen vapautuminen
on kuin pieni orgasmi
(Hassua sinällään: tämä on oikeastaan ensimmäinen tietyssä mielessä vakavasti kirjoittamani runo. Paskaahan se on - if you pardon the pun - mutta silti tämä jotenkin käänsi ns. vuoroveden yhtä ns. vuokseksi, jos näin voidaan sanoa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti