Tuuli huhuilee oravien aution pesäpuun koloissa. Syksy on tullut jo ennen juhannusta, ja lehdet varisseet kahisevaksi kuolleeksi matoksi. Vain yksinäinen vaeltaja etsii jotain mitä ei osaa artikuloida; jotain menetettyä ja kallista.
Kaipaan jotain
mitä ei voi saavuttaa:
ikuista kesää
huoletonta nuoruutta
ymmärrystä vanhuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti