Jos nukkuu todella pitkään aamulla, näkee joskus hyvin outoja ja todentuntuisia unia. Näin unta, että päädyimme vanhempieni, siskoni ja veljeni kanssa pienelle siirtolapuutarhapalstalle, jonka olimme ostaneet jossain unessani, joka minulla oli ollut viimeksi teini-ikäisenä. (Unessa kun oltiin, tähän liittyi myös vihollisagenttien metsästystä ja planeetanlaajuisia katastrofeja, mutta ne nyt olivat mitättömiä sivujuonia, jotka oli varastettu Lostista ja BSG:stä.)
Palsta oli ollut kesannolla siitä, kun viimeksi uneksin siitä. Mietimme mitä kaikkea sille pitäisi tehdä samalla kun vanhempieni uusi koira tonki paikkaa iloisena. Oli nostalgisen haikea olo.
Kun sitten illalla (siis uni-illalla) keräännyimme kaikki vanhaan huoneeseeni, ymmärsin yhtäkkiä miten kauas olemme päätyneet ihan todellisessa maailmassa. Elämät, jotka olivat kietoutuneet tiukasti toisiinsa vielä muutama vuosikymmen sitten, olivat nyt erillisiä ja kaukaisia. Ymmärsin myös oman muutokseni epävarmasta teinistä itsenäiseksi manageriksi, ehkä rajuin muutos meistä kolmesta paikalla-olijasta. Sitä ei vain itse ole huomannut, koska on seurannut sitä koko ajan vierestä. Kuin sammakko, joka keitetään hiljalleen kuoliaaksi.
Heräsin, enkä ymmärtänyt hetkeen missä olin. Ensimmäinen kerta elämässäni.
Aika rynnistää
me sokeina perässä
elämän läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti