Ehkä jokaisen maanantai on tällainen

Pitkän pöydän ympärillä on sarja keski-ikää lähenteleviä miehiä, jokaisella visio ja näkemys. Jokainen heistä on tehnyt jotain Merkittävää päästäkseen tänne. Sinä et tunne heitä, mutta he vaikuttavat elämääsi. Heitä ajaa halu tehdä - ei olla. He rakentavat tulevaisuutta, miettivät tapoja tehdä asiat paremmin. He haluavat olla tehokkaita, koska silloin he pääsevät perheensä luokse nopeammin. He haluavat vain turvata oman elämänsä.

He eivät halua tehdä pahaa. Mutta ehkä he eivät osaa tehdä hyvääkään.

Aivot jumissa
  Työkaveri näpelöi
    älykännyään
  Haluan riisuutua
    temmeltää pakkasessa
  etsiä rakkauteni
    pitää tiukasti kiinni
  Silti käännän selkäni
    teenhän tärkeää työtä

Viina auttaa kuukautiskipuihin

Lainaus aamun Nyt-liitteestä, jossa kerrotaan visailuohjelmista:

Alkoholitarjoilu on tuottaja Haatajan mukaan tapana kaikissa tämän tyypin ohjelmissa - ei pelkästään Ahomaan ohjelmassa siis. Hänen mukaansa joissakin muissa ohjelmissa studioyleisö on ollut kovassakin maistissa.

Voi hyvä luoja - tämähän selittää liki kaiken televisio-ohjelmista. Mukaanlukien sen, miksi tosi-tv on parempi kuin visailu: siinä kun kilpailijoille riittää palkinnoksi olutpullo kuuteen pekkaan. Se on kansan keskiarvomaksalle paljon parempi asia.

Olisikohan
  tämäkin hauskempi, jos
    vetäisit lärvit?

Rauha maassa ja ihmisillä tahtotiloja

"Karvafetissin omistavan naisen kanssa elämistä: Jos ajat, et saa. Jos saat, et aja."

"Olipa huono", sanoi Sivustan päätoimittaja Z alaiselleen. "Ei me tota voida painaa. Menee vielä blogistanin maine oikeamielisten, sanavalmiiden, älykkäiden, rehellisten ja huumorintajuisten ihmisten kollektiivina. Meillä on kato tulosvastuu."

Alainen nyökkäili, silmät alaspäin luotuna kuten oli sopivaa. Kashmirmatto oli jo hieman kauhtunut, ja aiempien assistenttien polvien jäljet erottuivat vielä selvästi. Samaten salaluukun ääriviivat, vaikka kaikki teeskentelivätkin, ettei sellaista ollut olemassa. Kyselijät kun yleensä vain katosivat.

"Poronpurenta- ja ykkösolut -tiimin pitäisi ymmärtää, että Sivusta ei ole ihan mikä vaan blogi, vaan lukijoilleen tärkeä ja luotettava tietolähde", päätoimittaja Z jatkoi paasaamistaan. "Meidän on tarkkaan määriteltävä, millaisesta fetissistä on kysymys, sekä annettava dynaamisempi kokonaiskuva mediaorientoituneelle tiedon valtaväylän konsuumereille".

Alaista alkoi pelottaa. Yleensä kun Z alkoi puhua konsulenttikieltä, puheesta ei tullut loppua. Kerran oli jouduttu soittamaan Jari Sarasvuo paikalle, joskin Z oli sen jälkeen halinut pientä valkoista pehmojänistä kokonaisen viikon, kutsuen sitä sisäiseksi sankarikseen. Toimituksen mielestä viikko oli tosin ollut erinomaisen rauhallinen.

"Interaktiivinen multikontekstuaalisuus syöttää käyttäjille tehotodellisuutta huomiotalouden meressä", honotti Z itähelsinkiläisellä nenä-äänellään, ja jatkoi sitten silmät rävähtämättä: "Konsernimme tehtävä on luoda innovaatiovisioita ja analysoida kriittisiä disruptioita alhaisella latenssilla sekä tuottaa älyoikeuksia teknologisen kehityksen harjalla."

Alainen nosti katsettaan varovasti. Z ei näyttänyt huomaavan häntä jatkatessaan paasaamista. Alaisen huomio kiinnittyi Z:n vasemmassa suupielessä heiluvaan kuolatippaan, joka huojui hypnoottisesti edes takaisin. Vasta kun Z oli lakannut puhumasta, hän havahtui ja tajusi, että hänelle oli esitetty kysymys.

"Joo", alainen vastasi vaistonvaraisesti ja katui sitä välittömästi.

"No hyvä, tää on sitten tällä sovittu. Muutat sen muotoon 'Sukupuolirooliriippumattoman suhteen transgressio disruptiivisessa mediaympäristössä: karvoituksen hubris eri osapuolten diegesiksessä.' Huomisaamuksi 30.000 merkkiä, tehdään tästä pääartikkeli."

Alaisen poistuttua paikalta typertyneen näköisenä Z nojautui taaksepäin oselotinnahkaisessa tuolissaan ja yritti puhallella kuolakuplia tyytyväisenä. Päätoimittajuus ei ollut helppo homma, mutta hän piti itseään onnistuneena ja reiluna johtajana. Olihan hän saanut hyvin, hyvin positiivisia arvosteluja vuosi vuoden jälkeen.

CRASH

Ongelma nykyajan ihannoimassa täysillä elämisessä on se, että jos jokin menee pieleen, pelivaraa ei ole. Kun kaikki elämässä on viritetty äärimmilleen, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja maailmankaikkeuden kaoottinen luonne paljastuu kauheimmillaan.

Pieni puskuri todellisuuden ja psyyken välillä on meille jokaiselle tarpeen. Läski on hyvästä.

Thorin vasara
  rikkoo todellisuuden
    jos vain annat sen.
  Alasimella muuttuu
    totuuskin juoksevaksi.

Hiljaisuuden keskeltä nousee peltokone

Viime aikoina on ollut hiljaista. Silmäilen vielä blogeja silloin tällöin, ja laitan suosikeihin muistiin joitain merkintöjä, joihin palaan aina välillä. Ehkä nyt on aika nostaa ne esille.

Anskusta tuntuu samalta kuin minusta usein. On kuin jotain puuttuisi, jotain mitä ei ystävä tai sukulainen pysty täyttämään. Otan osaa.

Sedis toivottaa hyvää ystävänpäivää tavalla, joka kertoo... niin, en oikein tiedä mitä. Ehkä ihmiset kirjoittavat vihastaan ja ärtymyksistään juuri siksi, että ne on parempi päästää ulos kuin pitää sisällään. Ilo ja onni ovat puolestaan jotain mitä ei ehkä halua jakaa toisten kanssa, koska pelkää menettävänsä ne.

Tai ainakin joku tulee sanomaan, ettei sinulla ole oikeutta olla onnellinen. Tässä maassa sitä tapahtuu usein: pitäisi tienata keskimääräistä vähemmän, olla keskimääräistä kiireisempi ja ihailla keskimääräistä onnea. Keskivertoa paremmin pärjäävät ovat lusikka suussa syntyneitä porvareita, joista ei ole muuta iloa kuin se, että ne putoavat korkeammalta ja tekevät isommat lööpit.

Minä olen suhteellisen onnellinen (sanoi hän provokatiivisesti). Välillä tuntuu siltä, että asiat voisivat olla paremminkin, mutta toisaalta - työtä on niin paljon kuin jaksaa tehdä, ystävät ovat ihania, ja maailma on täynnä kauneutta sekä ihmeitä. Eikä sitä tarvitse edes lähteä kovin kauas etsimään; vuoden luontokuva kertoo selkein sanoin, että kaikki voi olla siinä, missä olet. Et välttämättä tarvitse mitään muuta kuin kyvyn ottaa kiinni hetkestä ja helliä sitä kämmenelläsi.

Talvinen pyry
  piiskaa vasten kasvoja
    Töölönkadulla.
  Puikahdan porttigongiin,
    puhaltelen sormiini.
  Tänään on hyvä päivä,
    sillä olen elossa.

Naisteknologiaa

Päätoimittaja Z:n eksyttyä kuukuppikuntakerholaisten kattavaan kuvastoon hän välittömästi - tai siis herättyään järkytyksestä syntyneestä koomasta - laittoi Sivusta Yhtymän Sarjakuva-, muovipussi- ja Muiden Ihmiskuntaa Suuresti Auttavien (MISA) keksintöjen osaston tutkimaan tämä nerokkaan keksinnön jatkokehittelymahdollisuuksia. Sivusta Yhtymä tuokin markkinoille nyt maaliskuun alusta muun muassa seuraavat tuotteet:

Aurinko Kuppi, johon on liitetty kaikenlaisia näppäriä pikkutoimintoja kuten taskulamppu ja vatupassi. Aurinko Kuppi Plussassa on myös kynsisakset ja kuulakärkikynä. Aurinko Kupilla pärjäät rankemmankin bile-illan ilman ongelmia!

Tyhjennyssetillä selviät hankalasta kupintyhjennystoimenpiteestä käden käänteessä! Kupin pohjaan liitettävän letkun, hanan ja useimpiin vesihanoihin sopivan adapterin avulla lorautat veret vessaan ja peset kupin alle 30 sekunnissa - kuppia poistamatta!

Radio Kuppi pitää sinulle seuraa pitkinä yksinäisinä öinä! Toimii neljällä D-koon paristolla (ei mukana myyntipakkauksessa). Lisäoptiona ulkoinen antenni, jonka voi esimerkiksi teipata reiteen kiinni. Saatavana myös liitoskappale kaarituellisia rintaliivejä varten.

Coctail Kupille on käyttöä myös puolukkapäivien ulkopuolella! Kierrät vain jalan paikalleen ja saat kauniin ja erilaisen juomalasin!

Pika Kuppi on tarkoitettu kiireiselle cityeläimelle: kupin pohjaan asennettu hiilihappopatruuna pitää huolta siitä, että kun tyhjennyksen aika tulee, kuppi poistuu paikaltaan 0.03 sekunnissa muuttamalla kuppia paikallaan pitävän alipaineen kolmen barin ylipaineeksi. Vaatii Bluetooth -yhteensopivan kännykän kauko-ohjausta varten.

Automaatti Kuppi. Kätevä suljinmekanismi havaitsee kun kuppi on täysi ja ilmoittaa sinulle asiasta äänimerkillä. (Tukee kaikkia Nokian kännyköihin sopivia polyfonisia soittoääniä; tilaa omasi!)

Mega Kuppi - niitä tosi pahoja vuotajia varten: pohjassa oleva paisuntasäiliö venyy yli 30-kertaiseksi ja voi maksimissaan sisältää jopa puolitoista litraa nestettä! (Suosittelemme päälle Sivusta Yhtymän sukkahousuja, joissa on erityinen tila paisuntasäiliötä varten.)

Lisäksi sokerina pohjalla:

Kertakäyttö Kuppi! Tuntuuko jatkuva peseminen ärsyttävältä? Etkö kestä katsella kupin pohjalla lillivää veristä mössöä? Kertakäyttö Kuppi pelastaa päiväsi! Heität vain pois ja menet. (Hajoaa luonnossa alle 500 vuodessa.)

Kännitestausta á la Sivusta

You are Peace.

You are at peace with your self and the world
around you. You have balance in your life and
exude tranquility from every pore of your body.
People are constantly asking you "what is
your secret?"


What Emotion Are You?
brought to you by Quizilla

No jaa. Ei minulta kukaan ole mitään koskaan kysynyt. Kunhan vain katsovat viistoon ja kutsuvat minua oudoksi. Salaisuuksia minulla olisi kyllä vaikka muille jakaa.

Mukava ilta
  ystävien parissa
    ehkä olutkin
  Huomisesta en tiedä
    tuokoot mitä haluaa.

Turistina kirkossa

Turisti kysyy (ja aivan asiasta), onko sivistysvaltiossa todellakin asiat kunnossa, jos kirkkoherra hakkaa vaimoaan.

No ei. Minulle pisti silmään tämä paljonpuhuva Ilta-Sanomien lööppi:

Kirkkoherra
löi vaimoaan
Raamatulla

Aivan kuin vaimonsa lyöminen olisi vielä jotenkin ihan silleen ok, mutta että kirkkoherra ja vieläpä Raamatulla... Hui kauheaa. Mitä Jumalakin nyt sanoo kun se meidän kirkkoherra silleen käytti pyhää kirjaa?

Ehkä se kertoo jotain kansan yleisestä asenteesta ja vallitsevasta tilanteesta. Vaimon hakkaaminen paljain nyrkein henkihieveriin ei ylitä uutiskynnystä, mutta jos vaimoaan lyö Raamatulla, se on jotenkin todella erityisen raskauttavaa.

Minusta se on perseestä.

Äiti, ota syliin

Nykymaailmassa pitää olla kova. Nykymaailmassa pitää osata tehdä järkeviä ja aikuisia päätöksiä, punnita eri vaihtoehtoja, kuunnella omaa sydäntään ja tehdä sitten Oikea Päätös.

Nykymaailmassa ei saa pelätä, itkeskellä ja olla herkkä hahtuva, jota tuulet paiskovat paikasta toiseen. "Ota itseäsi niskasta kiinni, tee jotain elämälläsi", sanovat toiset ja paahtavat eteenpäin tukka uraputkella.

Moni ei kestä enää epävarmuutta. He haluavat nähdä järkeä ja kaavoja tai tunneälyä. He kieltävät sisimmässään asuvan eläimen, joka pelkää kaikkea. He nauravat sille hypätessään sillalta kumiköysi jalassaan. He tekevät sillä pesäeron simpanssiin, huutavat: "Katsokaa, minä olen ihminen! Olen oman kohtaloni herra enkä pelkää mitään!" Heille jopa kuolemisen riski on oltava laskettavissa, jotta voi harkita kannattaako se.

Mitä kehittyneemmäksi ihminen on tullut, sitä kaikkivoivempi jumala hänen on täytynyt keksiä voidakseen pelätä sitä. Sillä kuka enää pelkäisi salamoita heittelevää ylijumalaa, kun muutaman napin painalluksella voi yksi mies tuhota kokonaisen valtion ja jättää sen radioaktiiviseksi autiomaaksi?

Pidän blogeista, joissa ihmiset tunnustavat oman pienuutensa, pelkonsa ja epävarmuutensa. He ovat sentään rehellisiä. Rohkeitakin ehkä. Minusta tuntuu siltä, että heillekin on paikka maailmassa. Sillä he opettavat muille todellisuutta.

Pöö.

Öinen kolina
  käperryn kauhuissani
    peittoni alle.
  Eikö itseään voisi
    etsiä mukavammin?

368 päivää

Ystäväni sanoo olevansa jumala. Hän perustelee sen sillä, että a) hän voi tehdä mitä haluaa - joskaan hän ei halua tehdä mitään mahdotonta, sillä sehän olisi järjetöntä -, ja b) kukaan ei voi todistaa toisinkaan. Eihän kristittyjen Jumalankaan tarvitse todistella jumaluuttaan, joten miksi siis hänenkään? Uskon pitäisi riittää tässäkin tapauksessa, ja hän väittää uskovansa omaan jumaluuteensa kivenkovaa.

Tätäkin blogia on epäilty jumalan kirjoittamaksi. En kyllä käsitä miksi, ellei kyseessä sitten ole jokin harvinaisen edistynyt vittuilun alalaji, joka menee tällaiselta puunhalaaja-metsurilta yli virtuaalisen hilseen. Minä en kerro täällä totuuksia, vain valheita. Minä en tiedä, mikä on totuus mistään, paitsi ehkä jostain tosi pienestä.

Tai no, yhden totuuden olen kyllä paljastanut joskus ihan alkuaikoina. Vuosi sitten.

Niin, tämäkin blogi on nyt täyttänyt tasan yhden (1) vuoden. Tähän aikaan on mahtunut paljon, niin onnea kuin onnettomuutta, sekoilua ja sekoamista, yksinäisyyttä ja myös ihania ihmisiä. Olen edelleenkin samassa tilanteessa kuin aloittaessani: en tiedä, mitä tässä blogissa tulisi kirjoittaa. Olen välttänyt toisten blogien kommentointia, sekä myös hassunhauskoihin linkkipinkkeihin viittaamista. Lähinnä olen ammentanut oman pääni sisältöä reikäkauhalla eetteriin, vaihtelevalla menestyksellä.

Päänsisältöä on joskus niin paljon, että sitä on vaikea punoa virkkeiksi. Silloin syntyy runo. Tai jos pää on tyhjä, silloinkin syntyy runo. Paradoksaalista kyllä, välillä merkityksellisen runon kirjoittaa silloin kun aivoissa ei tunnu liikkuvan mitään.

Runot asuvat
  aivojen kohinassa
    tyhjissä hetkissä
  merkityksettömissä
    heti unohdetuissa.

Niin, paskaahan se on, mutta onneksi täällä ei tarvitse päteä. Kun kirjoittaa nimimerkillä, voi valita oman todellisuutensa yhteiskunnan hyväksymällä tavalla ja luoda omasta harhastaan totuutta.

Minun harhani on kuvitella olevani muka-suosittu, naisten ihailema ja miesten kadehtima, nerokas ja sydäntäriipivä, joskin kammottavasti väärinymmärretty runoilija. Todellisuudessa ketään ei tietenkään kiinnostaisi oikeasti pätkääkään vaikka tämä blogi katoaisi taivaan tuuliin huomenna (mikä voi tapahtua, jos keksin miksi Sivusta on ylipäätään olemassa).

Mikä on sinun harhasi?