tiistaina, toukokuuta 18, 2004

22:42

Yksinäisen ihmisen
elämässä pahinta on se,
että kun illalla koko maailma harmittaa
niin kutsutusti vituttaa
ja tarvitsisi lämpimän halauksen
paijauksen päähän
ystävällisen sanan
Niin kukaan ei kuule
Kukaan ei ole paikalla
Kukaan ei lohduta.
Ystävilläkin on kiire
Heillä on rakkaansa
jotka kaipaavat huolenpitoa.
Minulla on vain
pehmoeläin ja surullista musiikkia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti