Katselen ympärilleni perjantaisessa toimistossa. Muut ovat jo poistumassa, minäkin kohta.
Stressi on käsin kosketeltavaa. Minun tapauksessani pöydällä on kolme jonglööräyspussia (joita heitellen onnistuu näppärästi näyttämään sekä sekopäältä, että siltä kuin pakoilisi työntekoa); teletappinukke (lieneekö Hipsu - joskus osasin nämäkin ulkoa); sekä tyhjä vesipullo.
Jostain syystä vesipullo on lempileluni. Siinä kun on liikkuva osa. Sitä voi aukoa, ja sitä voi sulkea. Sillä voi koputtaa hampaisiin kunnes naapurihuoneesta erehdytään soittamaan korjausmiehet paikalle. Sitä voi heilutella näytön edessä niin että se näyttää taipuvan. Vesipulloa voi tasapainoitella pöydällä tai vieritellä pitkin näppäimistöä, kas näin: vgbt6yh\*. Se antaa pikantin säväyksen firman johdolle kirjoitettuun raporttiin.
Toinen lempileluni on kulkukortti - se kun kulkee näppärästi mukana ja napsuu kivasti, kun sitä vetelee ulos kotelosta.
Taidan tarvita lisää virikkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti