Tällä yhteisellä leikkikentällämme tuntuu olevan monta nimeä: Blogoslavia, blogosfääri, blogistan, blogilandia...
Mutta mikä meitä oikeasti sitoo yhteen muu kuin se, että olemme päättäneet alkaa julkaista tekstejä verkossa? Mikä on se yhteinen tekijä esimerkiksi Lingon ja Linda Lampenius Bravan päiväkirjan välillä? Ja eikö olekin niin, että suurin osa ihmisistä kuitenkin lukee blogistaniin kuuluvaksi vain Pinserin top-100 -listalla olevat blogit? Koska niitä muita ei kukaan koskaan katso, ovat he hiljaisia ja mitättömiä, blogistanin toisen luokan kansalaisia. Onko blogi olemassa, jos sitä ei kukaan lue?
Blogosfääri ei ainakaan ole demokratia, vaikka jokaisella on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Toisia kuunnellaan enemmän kuin toisia, ja tälläinenkin yhteisö järjestyy automaattisesti muutaman mielipidevaikuttajan ympärille. Ja kun hierarkia on kerran syntynyt, on vaikea nousta pohjamudista ylöspäin, vaikka olisikin mielenkiintoinen ja tuore ja uusi kirjoittaja. Ihmiset kun kykenevät lukemaan vain rajoitetun määrän blogeja.
Näin kouluttamattoman silmään kyllä haisisi siltä, että tässä on kyse meritokratiasta. Mutta pystyykö joku tarkoituksellisesti ottamaan valtaa blogosfäärissä? Riittääkö siihen se, että aloittaa uuden blogin provokatiivisella nimellä, ja keskustelee a) seksistä, b) ihmissuhteista tai c) seksin puutteesta? Ja mitä on valta tälläisessä ympäristössä, jossa sinut voidaan sulkea täysin ulkopuolelle hetkessä?
Mielenkiintoinen koe joka tapauksessa.
Nuo aivojani rassaavat muukalaiset nyökkäilevät hyväksyvästi. Tietävät varmaan jotain, kurjat, mutta eivät kerro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti