With the touch of your hand I come undone
With the flash of your burning eyes I know
that you're the only one I come, I come
undone, I come undone.
Jennifer Rush: I Come Undone
Toisen ihmisen levyhyllyn selaaminen on jokaisen meistä suuri nautinto, sillä se on otollinen tirkistelyn kohde. Harva meistä esimerkiksi piilottaa "huonoa" musiikkia sohvan taakse, tai "siivoaa musiikkihyllynsä", kun konservatiivinen setä tulee kylään, joten levyhyllystä saa sensuroimattoman kuvan ihmisen psyykestä. Rajallisen, mutta sensuroimattoman.
Levyhylly on myös loistava keskustelunaloitus: "Ai sulla on tota?" Moni suhde lienee alkanut kontillaan CD-soittimen vieressä, pahvisten LP-koteloiden suhistessa tai CD-koteloiden kolinassa. Monella parillakin on "oma" kappale: kolme ja puoli minuuttia aaltomuotoja ja suunniteltua kohinaa, jotka saavat sydämen sykkimään ja hengityksen käymään samaan tahtiin.
Nyt kun musiikki on siirtymässä suurelta osin noiden rakastamiemme ja vihaamiemme tietokoneiden sisuksiin (kuten niin moni muukin asia, joista pidämme) tämä levynkansien kolistelu on vaihtumassa esimerkiksi iPodien vaihteluun. Mikä on sinällään sääli, sillä ystävältä lainatun levyn kuunteleminen on kuitenkin voimakkaampi kokemus, kuin sähköpostina saatujen MP3:sien. Fyysisyydelläkin on puolensa.
(Ai miksi ylläoleva lainaus? Koska haluaisin rakastua juuri noin. Pitäkää sitä ilmaisena vilkaisuna minun psyykeeni. Seuraavat maksavat 50c kappale.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti