Että semmoinen lauantai

Vasta juhliin saavuttuani minulle selvisi, että bukkake ei tarkoitakaan kukkien asettelua.

Legot vs rakennuspalikat, osa 1

Pitkällisesti asiaa harkittuani olen tullut siihen, että rakennuspalikolla ei ole tulevaisuutta. Syistä että yksi: Kun ihmiskunta siirtyy avaruuteen, sille vähäiselle puulle, joka taivaalle saadaan laukaistua, lienee parempaakin käyttöä, ja bee) Palikat vaativat painovoimaa toimiakseen. Olisihan se taaperolle tylsää kun palikat vain lilluisivat nollageessä eivätkä pysyisi yhdessä.

Sen sijaan Legot toimivat missä tahansa ympäristössä.

Ostakaa Legoja. Se on hyvä pitkän tähtäimen sijoitus. Ne eivät myöskään nimittäin maadu.

Tila

Tilassa eläminen on sangen mielenkiintoista.

Ei ole oikein siellä eikä täällä. Sitä vain on.

Neljä senttiä

Runotorstai.

Pulloon tarttuu mies
unohtaakseen tai ollakseen
hetken joku kenties
matkaa maailmaan toiseen
missä laivat matkaa ajallaan
haluamaansa satamaan
kitkerällä juomalla
huuhtoo kitkerän maun.

Pläts

Runotorstain aihe "hyppy" toi mieliimme jotain tämän blogin varhaislapsuudesta, joten osallistumme kierrätysmateriaalilla tällä kertaa. Alkuperäisen merkinnänkin voi lukea, jos se jotain herättäisi.

Seison korkean
  jyrkänteen laidalla ja
    hengitän hiljaa.
  Yhden askeleen päässä
    vapaus tai pelastus.

Uusi ilme

Vaihdoin leiskaa. Tämä, kuten kaikki Bloggerin leiskat, on kamala, mutta toisaalta se on erilailla kamala kuin se vanha kamala.

Sama vanha kamala on ihan kamalaa.

Ja olkoon tämä osoituksena siitä, että Sivusta jatkaa, toisin kuten jotkut luuserit, jotka sortuvat bloggauksen rajulla mutta niin rakastavalla tiellä.

Virallisia todisteita

Sivusta-konserni on huolestuneena seurannut internetissä vellovaa huhukampanjaa, jonka mukaan joku olisi joskus ollut jonkun kanssa "sillai". Koska mikään ei ole niin tärkeää kuin huhujen leikkaaminen aikaisessa vaiheessa (paitsi navigointi aamuyöstä baarista kotiin), Sivusta-yhtymä on päättänyt julkistaa näppärän työkalun, jolla jokainen voi varmistaa huhujen paikkansapitävyyden omalta kohdaltaan.

Tulosta ylläoleva dokumentti, täytä siihen oma nimesi ja muut tiedot, ja ripusta se asiaankuuluvalle paikalle. Useamman kappaleen täyttäminen sallittua ja jopa suotavaa.

Headhunted

Yösade pyyhkii
  jälleen yhden talven pois
    Muutoksen ääni.

Runotorstai.

Ihan liian myöhään taas

Silmät turpeina
  nautin hetken rauhasta
    Vain yö kohisee.

Haista...

Taas tuo virnistys
  Vaipanvaihdolle sieltä!
    Rakas haisuli.

Runotorstai: Haisuli

Kurkkua, komisario Z?

Käski ostaa kurkkua. Ostin espanjalaisen, koska muuta ei ollut saatavilla. Se oli virhe.

Kotona se sitten alkoi: "Hei, sä oot ostanut ulkomaisen kurkun. Osta suomalaisia, ne on paremman makuisia."

Myöntelin, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Seuraavaksi kuulin kun vaimo keskustelee äitinsä kanssa ja päivitteli tapahtunutta: "Mies osti ulkomaisen kurkun, voitko kuvitella?" Seuraavana päivänä kauppalistassa oli jo selkeä ohje "kurkku (suomalainen)". Ja jokaikisessä kauppalistassa siitä eteenpäin.

Vaimon vanhempien luona sitten sai korjata tilannetta huulet krampissa: "Kyllä minä syön suomalaista kurkkua, anoppi ei nyt erikseen lähde hakemaan ulkomaista kurkkua kaupasta."

Jotenkin, nyt muutamaa viikkoa myöhemmin, tilanne on se, että puolituttujen ja kaukaisempien sukulaisten kanssa kirvesvartta keskustellessa sieltä aina ponnahtaa esille lause: "niin, sinullahan on tapana ostaa niitä ulkomaisia kurkkuja."

Luulen, että hautajaisissanikin muistetaan mainita se, miten "hän piti ulkomaisia kurkkuja niin paljon parempina kuin suomalaisia, että osti aina vain ulkomaista." Ja hautajaisväki hymistelee ja pitää pahana ihmisenä, jolla on matkalippu suoraan Helvettiin, jossa saa tanssia sitten pirunpolskaa espanjalaisten kurkkujen ympäröimänä ikuisesti. Ja sitten ollaan niin tyytyväisiä ja juodaan kahvia ja syödään kurkkuvoileipiä (suomalaisia).

On asioita, joita ei koskaan anneta anteeksi: murha, valtiopetos ja ulkomaisen kurkun ostaminen.

Piip

Sydän haljeten
  valvon koneiden kanssa
    sormet kuin ruoho

Runotorstai: "Keskonen".

Kukonlaulun aikaan

Löysin yllätyksekseni runon kananmunapaketin sisältä ja kaoottinen aamu rauhoittui.

Hyvä Laitila.

Musiikkiodysseia 2010

Seuraan tässä sivusilmällä nauhoituskoneesta Rouva Ruudun musiikinhistoriaa ja kärvistelen nauruntuskissani. Kun mietitään millainen kollektiivinen avohaava meillä suomalaisilla on musiikkimme maailmanmenestyksen suhteen, niin on kyllä todettava, että tämä nykyinen musalääketiede on saanut sen melko hyvin parannettua. Ja en nyt puhu Lordista, vaan siitä, miten kaukana me olimme muusta maailmasta 60-80 -luvuilla.

Iso hyppäys tapahtui 90-luvulla, ja nolkytluvulla meillä onkin sitten ollut väkilukuun suhteutettuna ihan kivasti kansainvälisiä menestyksiäkin.

Yritystähän ei ole koskaan puuttunut, mutta lieneekö suomalainen musiikki muuttunut maailman maun mukaiseksi, vaiko kenties maailma muuttunut kypsäksi suomalaiselle musiikille?

No, se ja sama. Hauskahan noita ohjelmia on katsella, etenkin sitä miten näppärästi nykyään sujautetaan uusi näyttelijä vanhaan ohjelmaan.

Niin, ja hyvää uutta vuotta lukijoille. Olkoon kytkytluku (ykskytluku?) teille armollinen jne.