Menetyksiä

Tänä aamuna pitkät alushousuni päättivät tehdä itsemurhan syöksymällä kaapin ylähyllyltä suoraan roskakoriin. Jo useamman kanssa-asujan raivolla vihaamat, vihreät ihonmyötäiset kammotukset, joiden haarovälissä oli reikä jonka läpi pystyi pienempi mies pujottautumaan - mutta silti edelleen hellästi lämpimät - pitkät kalsarit. Kun minä en niitä hennonut hävittää, ne päättivät lopulta ottaa oman kohtalonsa käsiinsä ja lopettaa kurjan elämänsä.

Jääkää hyvästi, kiitos uskollisesta palveluksesta.

Kuultua galaksin syövereissä

"Kyllä mä tiedän, mitä sä sanoit. Ja mä tiedän mitä mä kuulin. Minusta se mun versioni oli paljon hauskempi."

Hyvä elämänohje.

Kilroy was here

Kuuluuko kalenterissa säilöä kuolleiden ystävien ja sukulaisten syntymäpäiviä? Miksi niillä joskus tuntuu olevan niin paljon enemmän merkitystä kuin elävien?

Syyskuun kymmenes
  muistathan minut edes
    kerran vuodessa.

Sama laiva, eri purjeet

Lienen varmaan maan ainoa mies, joka saa haukut siitä, että siivoaa keittiön liian ahkerasti.

Jos se on jätetty pöydälle, ja se on likainen, se menee tiskikoneeseen.

Hoono soomi

Sitä luulisi, että kun pizzatilaukset siirtyvät internettiin, niin päästäisiin eroon huonosta suomenkielestä ja kaikki pizzanostamiseen liittyvä perinne katoaisi jonnekin XML-taulukoiden ja Web2.0 -palveluiden harmaaseen ja steriiliin maailmaan.

Mutta onneksi Pizzaservice -ketjun verkkokaupassa pääsee heti tunnelmaan:

From: pizzaservice@pizzaservice.fi to me
Subject: Tilausnumro 478 on vastanottetu

478 on vastanotettu valmistus aika on noin 30 min.

Upeaa! <3

Niksi-Sivusta, osa 1

Jos biojäteastiaa välttää viemästä ulos, sen sisällöstä tulee tarpeeksi älykäs, että sen voi opettaa menemään ulos ihan itse. Voit jättää pohjalta palan taikinajuureksi opettamaan uusia jätteitä!

Kolmesti kärsitty

Usein vaikeus ymmärtää johtuu kuulijasta, mutta monesti myös puhujasta.

Jos tuntuu siltä, että pitää paeta kun kukaan ei ymmärrä, saatat olla kuin se turkkilainen astronomi.

Kun muut nauravat mielipiteillesi, he saattavat tehdä sen aiheesta.

Elämä on liian lyhyt aika olla väärässä.

Hmm...

Onko sattumaa, että JIM-kanavan logo käännettynä peilikuvaksi on "MIL"?

"Live, LIVE, I command thee!"

Synteettinen elämä, kas siinä ajatus.

Sanovat, että elämä on Jumalan lahja. Mutta jos ihminenkin voi luoda elämää, korottaako ihminen itsensä Jumalaksi, vai alentuuko Jumala ihmisen tasolle? Tai ehkä koko sanonta meni väärin käännöksessä, ja se alunperin kuuluikin "Jumala on elämän lahja?"

Puhutaan paljon käyttäjien luomasta sisällöstä. Wikipedia ja Youtube ovat täynnä sitä ihteään. Tämän kaiken on saanut aikaiseksi tietotekniikan laajamittainen levittäytyminen, mikä on tehnyt helpoksi löysyttää sitä luovuuden sulkijalihasta - ja monessa tapauksessa, myös tervettä itsekritiikkiä.

Mitä tapahtuu, kun elämän luomisesta tulee yhtä helppoa kuin kännivideon postaamisesta Facebookkiin? Millaisia otuksia juoksee silloin kaduilla - luommeko me omat lemmikkimme, leikimme niillä hetken ja päästämme sitten vapaaksi kyllästyttyämme? Rankkurin työstä tulee ainakin mielenkiintoista: "Pena hei, Kaarlenkadulla on vapaana, öö, kaksimetrinen sinipunainen hattivatti. Viitsitkö käydä poimimassa pois?"

Transistorilta kesti tulla olohuoneen pöydälle noin 35 vuotta, keksimisestä Commodore 64:een, jolla moni nykyajan teknovelho teroitti kyntensä. Jos keinoelämä etenee samalla lailla, saatan vielä ehtiä ostaa lapsenlapselleni joululahjaksi "Pieni hullu tiedemies" -paketin "Frankenstein" -lisäosalla.

Jumalan ääni
  kaikkeuden kauneus
    ihmisen kädet

Tilannetiedotus

Sivusta on ollut toistaiseksi pienellä, hm, hermolevolla, mutta palaa takaisin uusin kujein lähiaikoina.

Kiitos uskollisille lukijoilleni!

Kansalaismössöä

Paljon puhuvat kansalaisjournalismista, viisaammat. Että bloggaajat valtaavat maailman ja silleen. Ja että ammattilaiset jää kakkoseksi, kun kansalaisviihde tulee.

Onko se sitten kansalaiskeittiötä, kun jaan ruokani ystävieni kanssa? Menettävätkö oikeat kokit työnsä?

Pitäisikö minun tuntea pahaa mieltä, kun kansalaisliikkujana vien leivän ammattiurheilijoiden suusta?

Huhu kertoo, että vitsejäkin kertovat muut kuin standup-koomikot. Kansalaishuumoria?

Ehkä minun pitäisi ryhtyä vain kuuliaiseksi kansalaiskuluttajaksi. Mutta ehkä siirrynkin kansalaiskauppoihin, ja maksan omalla kansalaisrahallani. (En oravannahoilla.)

Kansalaissotaan tuskin lähden. Sen jätän suosiolla ammattilaisille.

Onko sillä nyt oikeasti mitään väliä? Onko ammattilaisella ja amatöörillä (tätä kai kansalaisella tarkoitetaan) mitään muuta eroa kuin että toinen kuvittelee saavansa palkkaa siitä mitä tekee, ja toinen kuvittelee tekevänsä sitä, mistä saa palkkaa?

Kysyn vaan.

Valintatalossa

Silmät kiiluen
seisot sinä, kynä kädessä
kuin haukka odotat kassakuittia
että voisit kirjoittaa koukerosi
ja omistaa jotain.

Rock on

Lauantai-iltana ympärilläni soi musiikki ja iloinen puheensorina. Istun sohvalla, kaunis nainen kainalossani, kolpakko kotimaista kylmää kädessäni ja keskustelen henkevästi hyvinpukeutuneiden ystävieni kanssa.

Ei kun hetkinen...

Äänethän kuuluvat naapurista, kaunis nainen osoittautuukin kannettavaksi tietokoneeksi, kolpakollinen väljähtyneeksi kokikseksi ja henkevä keskustelu Facebookin selaamiseksi.

Mutta ei se mitään. Oikeastaan on ihan kiva istuskella itsekseen pelkät kalsarit jalassa, kaivella nenää ja käyttää lauantai-ilta tiskeihin ja pyykkeihin.

Tiedättehän muuten, että sen astianpesukoneessa olevan veitsihaarukkatelineen saa irti, ja siitä on tosi helppo tyhjentää aterimet astialaatikkoon, eikä tarvitse juosta astianpesukoneen ja laatikon väliä teräaseet kourassa jatkuvasti?

Minulle tämä selvisi tänään, kolmenkymmenen vuoden jälkeen.

Hävettää.

Ootas, tenkkapoo!
  Jestas, tää lähtee irti.
    Otsanläpsäisy.

(Runo=torstai)

...jota ei saa kuulla

Kuolema on kaupallista. Lehtimiehet ja operaattorit hierovat käsiään, joka kerran kun joku kuolee näyttävästi, sillä me luemme kaiken mitä saamme käsiimme, ja lähetämme ketjutekstareita toisillemme epätoivoisessa yrityksessä tuntea, että teemme edes jotain. Ja kun olemme sytytelleet kynttilämme ikkunalaudalle, ja etsineet syypäät poliitikoista, tai televisiosta, tai jumalattomuudesta, ja huutaneet kurkkumme käheiksi saippualaatikoittemme päältä, voimme palata takaisin töihimme tyytyväisinä siitä, että olemme edes tehneet jotain - ja muu maailma on tyhmä, kun se ei ymmärrä, että meillä on ratkaisut kaikkeen.

tätä en saa kuulla:
olen väärässä
minä en tiedä, mitä pitäisi tehdä
eksynyt vain vaikeisiin valintoihin
olen umpikujassa
auttakaa minua

sillä maailma on julma
ja minä julmempi
jokainen on oman onnensa seppä
ja minä olen vahvin

(Runotorstai, viime tingassa.)

Lehti käsittelee asiaa sentään oikein, toisin kuten muutama vuosi tsunamin yhteydessä. Mukava nähdä, että sielläkin on aikuistuttu.