Jokaisen sivun takana on puu

Orava istui tiellä, katsoen minua hämmentyneenä. Kuljimme sitä kohti, ja se juoksi tietä myöten, pysähtyen aina välillä ja kurkki olkansa yli. "Kai te nyt varmasti sieltä tulette?" se tuntui kysyvän.

Tien puolessa välissä se kiipesi paksulle kuusenrungolle, noin silmieni tasalle, ja katseli minua kysyvästi. Hymähdin, kiitin kutsusta, mutta valitettavasti oli kieltäydyttävä, jalkani kun ei enää kestä kiipeilyä. Orava kohautti hartioitaan, sikäli kuin oravalla hartioita on, ja kiipesi kuusen alaoksille. Vieraiden puutteessa se jäi puuhun puuhastelemaan oravamaisia puuhiaan.

Toivon, että se selviytyy talven yli.

Syksyinen katu
  kasvoni heijastuvat
    ikkunan takaa.
  Taksin pyörät piiskaavat
    keltaisia lehtiä.

Syvä uupumus

Voisin täyttää kirjan kuvauksella väsymyksestä. Jos siis olisin valveilla. Jos silmäni pysyisivät auki. Jos sormeni eivät nukahtelisi. Jos korvani eivät humisisi. Jos maailma ei pyörisi.

Vain syksyn tuoksu
  muistuttaa elämästä,
    kadotetusta.

Voi pyhä jysäys

Ihmiset siellä täällä vetelevät herneitä nenään Blogikriitikon tylsämielisistä, itseään toistavista ilkeilyistä. Antakaa, hyvät ihmiset, sen olla ja tukehtua omaan mahdottomuuteensa.

Blogikriitikolla on nimittäin matemaattinen ongelma: jos blogilistalla on 2500 blogia, ja määrä tuntuu tuplautuvan noin vuodessa, se tarkoittaa tänä vuonna 2500 blogia lisää. Tämä siis tarkoittaa jotain 8 uutta blogia päivässä.

Jotta hän pystyisi käymään kaikki blogit läpi, hänen pitää siis arvostella vähintään se 8 blogia päivässä + uudet blogit, eli yhteensä 16 kpl/päivä. Jos jokaisen pintapuoliseen katsomiseen ja ilkeilyn kirjoittamiseen menee viisi minuuttia, se tekee palttiarallaa tunti ja 20 min päivässä. Viikonloput mukaan lukien.

Vuoden aikana hän siis tulee käyttämään 365x1h20min = 486 tuntia = 20 vuorokautta halpahintaiseen vittuiluun. Jos joku oikeasti haluaa hukata aikaansa siihen, niin antaa sen porskuttaa. Jollain tasolla - luultavasti sillä samalla, joka pysäyttää auto-onnettomuuden viereen tirkistelemään - jopa kiinnostaa nähdä, pystyykö kaveri keksimään noin 4500 kertaa uuden muunnelman aiheesta "päiväkirjat on tylsiä eikä ne kiinnosta ketään."

Eiköhän tuo vitsi vanhene viimeistään muutaman viikon sisään ihan itsekseen. Tai sitten se siirtyy vittuilemaan pelkästään top-listan kärkisijablogeille. Ja jos ei vanhene, niin hänen aikaansa säästääkseen, ihan silkkaa ystävällisyyttäni, kirjoitan oman arvosteluni tähän. Saa kopioida vapaasti.

3578) Sivusta on jonkin todellisuusvammaisen Hemu-Eenokin epätoivoinen yritys saada pildeä. Kuka helvetin ääliö kuvittelee, että naiset tykkää huonoja runoja huumehöyryissä suoltavista oravista, jotka hallusinoivat johtavansa maailmaa? Blogi - jos tätä tekelettä nyt blogiksi voi edes kutsua - on niin haukotuttavan tylsä, että bloggaajan voisi haastaa oikeuteen revenneiden leukalihasten takia. Tyyppi on vielä varmasti oikeasti kuitenkin kaappihomo. Ja kaappineekeri. Ja kaappihumanisti. Jos tämä mukafilosofinen rytöläjä olisi ollut Saddamin armeijan upseeri, se olisi jo ajat sitten kastroitu ja upotettu painot jalassa Tigrisiin, missä se lisäisi yleistä vesien rehevöitymistä ja tartuttaisi persialaisen hyppykupan jollekulle rannikolla asuvalle.

Pientä onnea, suurta onnea

Huomasin tänään voittaneeni lotossa kaksitoista euroa ja kaksikymmentä senttiä. Lompakkoa kaivellessani löysin lomalta peräisin olevan viinakaupan kuitin, ja tajusin, että söpö kassapoitsu oli antanut minulle kymmenen prosenttia alennusta. Ja minä hölmö en tajunnut asiaa silloin, vaikka juttelimme tovin.

Huomasin myös, että en ole kuunnellut tiettyjä kappaleita pitkään aikaan. Niitä, jotka viime vuonna särkivät sydämeni. Niitä, joiden varjossa istuin sohvalla, rutistin tyynyä pimeässä ja surin itseäni.

En ole tarvinnut niitä.

Tartu käteeni,
  sillä kun olet siinä
    en kaipaa mitään.

Sivustan seksipalsta, osa... välikö hällä

Koska seksi tuntuu nyt olevan jokaisen huulilla, kiitos seksin ylipapin ja papittarien, niin Sivustan tuotekehittely- ja astrologiaosasto on päättänyt lanseerata uuden tuotteen:

Kevyt-seksi

Kyllä! Kevyt-seksi on nyt entistä kevyempää! Kevyt-seksi sisältää vain 60% tavallisen seksin määrästä! Puolueettomat kyselyt osoittavat, että Kevyt-seksi vähentää morkkista jopa 40%, antaa 30% enemmän tyydytystä, sekä lisää hiustenkasvua jopa viidenneksen!

Mikä tämä käänteentekevä Kevyt-seksi sitten on? Vastaus on yksinkertainen: se on aivan kuin seksiä, mutta kevyempää! Sivusta Yhtymän nerokkaat tiedemiehet ovat kehittäneet laboratorioissaan vain puhtaimpia keinotekoisia aineita käyttäen, rakkaudella hämmentäen; eläinkokeita säästämättä ja orjatyövoimasta tinkimättä luoneet uuden, kevyemmän seksin.

Ovatko kämmenesi karvaiset? Ei hätää, Kevyt-seksi auttaa: hierot vain 20g Kevyt-seksiä joka ilta käsiisi, ja jo viikossa huomaat eron!

Onko olosi iltaisin yksinäinen? Kaverisi irstailevat kotonaan eivätkä kutsu sinua mukaan? Vain pullollinen Kevyt-seksiä illassa riittää, ja olet taas porukan suosituin!

Tuntuuko sinusta siltä, että vakiokumppanisi on tylsä? Lemppaa hänet, ja siirry sinäkin Kevyt-seksiin! Suomen miljoona sinkkua eivät voi olla väärässä! Kevyt-seksillä sinäkin onnistut!

Kevyt-seksi: nyt kaupoissa!



Raimo Ylä-Myhkylä, Sivusta-konsernin Virallinen Tiedemies suosittelee myös Kevyt-Seksiä. (Kuva: unaesthetic)

(Sisältää fenyylialaniinin lähteen. Ja tryptofaanin. Ja lysiinin. Ja muutaman muunkin aminohapon.)

Neljännen oluen jälkeen

Illalla oli hauskaa, sen todistaa jo korvien sointi. Mutta kun uupumus saapuu, se maalailee kuvia vieressä istuvasta hahmosta; olkapäästä, jota vasten nojautua; sylistä, johon käpertyä.

Mutta sohvalla istun vain minä.

Jossain kaukana
  syksyn tuolla puolella
    kaipuuni kohde.
  Huuruisissa mietteissä,
    kauhtuneissa toiveissa.

Absurdi ajatus keskellä työpäivää

Aivot ovat vielä lomalla, kun poikkean työpaikalla vessaan. Posliinialttarin ääressä heilautan hepin miehekkäästi esille, ja katselen tähtäystarkoituksissa alaspäin. Ja päässäni alkaa helistä oopperan tapaan laulettuna:

Jos alkaisivat miehet
ajella alapäätään kuin eräätkin naiset
eipä enää tarvitsisi
katsella toisten miesten karvoja
pisuaareissa.

Viimeinen

Kaikki on samanlaista kuten ennenkin. Kukaan ei tule käymään. En soita kenellekään. Vaihdan hehkulampun energiaystävälliseksi, mutta se ei aivan mahdu kupuun: valo tulee oudosti vain toiselta laidalta. Makustan vanhentunutta ruisleipää ja kadehdin A.W. Yrjänän lahjakkuutta. On lämmintä, mutta en saa aikaiseksi mennä ulos nauttimaan viimeisistä lomapäivistä. Annan vain ajan kulua.

Lähden kai tänään
  jätän heille unetkin
    mitään en tahdo.

Asioita, jotka maistuvat paremmilta hampaiden pesun jälkeen

Moni tietää, että sitrushedelmät maistuvat kammottavilta jos niitä syö välittömästi sen jälkeen kun on harjannut hampaansa. Koska harjaan hampaani 27 kertaa päivässä, aivan ohjeistuksen mukaan, minun on hyvin vaikea syödä siis sitrushedelmiä.

Havaitsin kuitenkin järkytyksekseni tässä vahingossa, että jotkin asiat maistuvat selkeästi paremmilta. Esimerkiksi vaikkapa Pepsi Max, jonka muuten esanssinen sivumaku katoaa mukavasti Pepsodent-piparminttuun.

Tämä on omituista ja epäilyttävää. Onko tämä jokin terveysintoilijoiden salajuoni vaiko kenties hammastahnan ja kolajuomien valmistajien kartelli? Mitkä muut tuotteet ovat mukana tässä kauheassa salaisuudessa?

Sivustan hammastahna- ja kolajuomadepartmentti tietänee, mutta ei kerro.

Ranskalainen visiitti

Nähtyään minut se kuitenkin kääntyi vielä takaisin ja jäi katselemaan, naamallaan sellainen ilme, joka tuntui sanovan, että “näinkö täällä oli huono palvelu eikä minkäänlaista tarjontaa?”

Olisit, Jani tarjonnut vaikka viskin. Me oravat pidämme siitä. Etenkin näin lomalla. Sanoinko jo, että olen lomalla?

Palailemme kuumille kesäbetonilaitumille autoja lypsämään täältä maaseudulta jossain vaiheessa. Piti vain nyt päästä lohkaisemaan, kun orava kävi visiitillä yhden suosikkibloggaajani kotona. Kun me täällä Sivustan toimituksessa leikkisästi kutsumme toisiamme oraviksi.

Siis.

Tai jotain.

Nauttikaa itsestänne.

Kuuden sanan meemi

Paras näkemäni kuuden sanan mittainen novelli taisi kyllä olla Ilta-Sanomien lööppi pari päivää sitten:

Jasmin näyttää: Minä en ole läski!

Se jotenkin kiteyttää koko tarinan ja saa minut surumieliseksi.

Heinäkuussa
kaupunki koreilee
mutta sen ajatus
juoksee kaukana niityillä
sillä sitä se haluaisi olla.

Heinäkuu, 2005

Nainen lyhyessä kesämekossa ja tiukassa puserossa seisoi vieressäni liikennevaloissa. Hän näki maassa jotain ja kumartui raaputtamaan sitä irti. Vaikka seisoin vieressä, en nähnyt mistä oli kysymys, mutta hän teki sitä hyvin hartaasti.

Olin kohtelias, en tuijottanut. Katselin sen sijaan muiden ihmisten reaktioita.

Rekkakuskin hymy oli paras. Hän tuijotti aurinkolasiensa takaa tilannetta, leveä virne naamallaan. Auto lähti liikkeelle, mutta hän ei vaivautunut katsomaan eteensä, kuikuili vain palvovasti vieressäni kumarrellutta kaunotarta. Vasta kun niskan kulma alkoi olla vaarallinen, hänen huomionsa palautui tiehen ja siihen mihin hän sitten olikin menossa. Nainen ei koskaan tätä nähnyt, rapsutti vain jälkeä asvaltista.

Kaupungissa on kesä.

Ei, en lähtenyt tänään viettämään juhannusta

Saavuin isoon vantaalaiseen markettiin hetkeä ennen sulkemisaikaa. Raahasin kassalle vähäiset ostokseni: tusina tölkkiolutta sievässä pahvipaketissa (se oli esteettisesti kaunein paketti, siksi ostin sen), sihijuomaa, pienen rasian nektariineja, leipää ja vähän kinkkua.

Katsahdin ympärilleni ja koin yhtäkkiä valtaisan kiusaantuneisuuden tunteen. Tiedättehän, sellaisen kun menee juhliin ja tajuaa olevansa pahasti alipukeutunut ja yrittää vain olla niinkuin ei olisikaan, vaikka tietää muiden katsovan arvioivasti.

Minulla oli Vähän Ostoksia. Kaikilla muilla oli tonneittain tavaraa lastattuina lähinnä trukkeja muistuttaviin kärryihin. Tarpeellista tavaraa, kuten olutta, jugurttia, muroja, vessapaperia, makkaraa, ööliä, paistinpannuja, grillihiiliä, olvia, makkaraa, mehua, maitoa, bisseä ja campingia.

Tunsin itseni kauhean alisuoriutujaksi. Muiden tuskainen, mutta musertava katse vakuutti minut siitä, että olin selkeästi surkea luuseri, jolla ei ole vaimoa, kolmea lasta ja vuoden 2001 Ford Focusta matkalla Mäntyharjuun kesämökille. Aloin miettiä kiivaasti, voisinko ostaa vielä jotain, millä todistaisin muille, että minullakin on Elämä ja aion viettää Reteän Juhannuksen, mutta paniikissa en keksinyt muuta puuttuvaa kuin litran appelsiinimehua.

Hymyilin surkeana kassapojalle ja naureskelin anteeksipyytäväisesti pientä ostosmäärääni. Hän kertoi, että keskiarvo-ostos taisi olla jotain sadan viidenkympin luokkaa. Minä ostin vaivaisella kahdella kympillä.

Pakenin paikalta luimistellen. Tuntui väärältä olla kotona kaupungissa, käydä sähkösaunassa ja nauttia olutta parvekkeella. Tuntui vielä typerämmältä tuntea asiasta syyllisyyttä.

Minä, markkinatalouden metsähiiri.

Kuusi sanaa

Marinadilta poimittua: kirjoita kuuden sanan novelli. Hyvä haaste; sopiva näin minimalistisen runouden harrastajalle. Tässä eräänlainen trilogia, joiden osilla ei kuitenkaan liene tekemistä toistensa kanssa. Mutta niitä voi järjestellä haluamaansa järjestykseen, niin ne kertovat erilaisen metatarinan.

1. Kuuraamisesta huolimatta hänen tuoksunsa jäi makuuhuoneeseeni.

2. "Tahdon", luki tekstarissa. Illalla tutustuinkin Olliin.

3. HURRAAAAAA!!! ... Saatanan akka, mikset vienyt kuponkia?