Seuraa minua, sillä muuten en ole olemassa

Helei, nyt tämäkin blogin kaltainen aivopierujen sivutuote löytyy Blogit.fi -palvelusta! Jälleen uusi härpätin, jolla voi näitäkin tuottamuksia nautiskella ihan olan takaa!

Frustraatio

No niinhän se vähän on, että jos ei kymmeneen vuoteen bloggaa, niin lukijakunta katoaa tehokkaasti. Mitenkähän sen saisi takaisin? Pitäisi tehdä varmaan jokin blogitempaus? Onko sellaisia vielä? Vai pitäisikö tehdä TikTok-kanava?

Tyhjänpäiväistä
    länkytystä tämäkin.
        Yksi ja hailee.

Lauantai-aamun rauha

Se pieni hetki
kun pyykki on kuivausrummunlämmintä
Se pieni hetki
kun tee on juuri oikean lämpöistä
Se pieni hetki
kun sade taukoaa
Kerään niitä hetkiä
kuin lintu risuja pesäänsä

Ostoksilla

Katso uusien
    kattiloiden kiiltoa.
        Sietämätöntä.

Lasten suusta voi kuulla totuuden, mutta harvemmin paikkansa pitäviä ennusteita

 Lapset (ja bonuslapset) huutavat, että heillä on supernälkä ja voisitko PLIIIS tehdä TOOOSI paljon spagettia?

Minähän teen. Tiedättekö mitä se tarkoittaa?

Aivan oikein, biojäteastiaa täynnä spagettia.

Mullaksi maan

Multasäkissä lukee "70% kierrätettyä materiaalia". Tuota, miten multa voisi olla olematta muuta kuin täysin kierrätettyä? Mitä se kierrättämätön osuus on? Multahan on nimenomaan osa luonnon suurta kiertokulkua!

Johan kaavassakin sanotaan "maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun on jälleen tuleman". 

Se on ruoste

Savu nuolee raunioita, tiedäthän miltä tuntuu
Lämmittää käsiään palaneiden kotien tuhkassa

Nyt tiedän, miltä tuntuu lämmittää käsiään palaneiden kotien tuhkassa. 

Ei sanoja

Murhe, ikävä
    tervetuloa kylään
        vanhat ystävät        

Eikös tästä ollut jokin mainoskin?

Kävin sitten kaverin tykönä saunassa, mukavan pyörälenkin päätteeksi. Sauna oli hyvä ja seurakin oli niin mukavaa, että kotiin palattuani huomasin, että alushousut olivat ilmeisesti unohtuneet jonnekin matkalle, luultavasti jonnekin sohvalle.

Aamulla sitten kun nykersin pyöräilyhousuja pyykkikorista pesukoneeseen, niin siellähän ne olivat - mytyssä lahkeessa. Olin siis tyytyväisenä ensin polkenut kymmenkunta kilometriä ja sitten siirtynyt loppumatkaksi metroon käytettyjen kalsareiden pilkottaessa housunlahkeesta koko matkan.

On se kiva huomata, että itsensä nolaamisen taito ei silleen katoa iän myötä.

Siivousta ja kolinaa

Siivosin tuossa juuri noin satakunta lääkemainoskommenttia pois täältä blogista. Johan tässä olikin jo aika siivota.

Mutta onko aika siivonnut myös lukijat? Jos luet tätä vielä jotenkin edes semisäännöllisesti, niin arvostaisin suuresti, jos päästäisit tuonne kommenttikenttään jonkin tervehdyksen tai edes epämääräisen äännähdyksen. Tai laittaisit sähköpostia "sivusta at yahoo.com", jossa hyvin koulutetut oravat analysoivat viestisi ja päättelevät, oletko kenties oikea vai robotti.

Elämä on...

Tämä blogi on vanha. Vanhempi kuin moni muu asia elämässäni. Siksi se jatkuu, vaikka muu elämä loppuu. Ehkä löydän jälleen sen, minkä menetin.

 All those moments 

     will be lost in time 

        like tears in rain

Keski-ikäisyys

 Tiedättekö, mistä tietää olevansa keski-ikäinen porvarintapainen?

No internetissä tuli vastaan hypoteettinen kysymys, että jos puolisosi ilmoittaisi, että saisi 20 miljoonaa jos menisi sänkyyn tuntemattoman miljonäärin kanssa, ja hän antaisi sinulle rahasummasta puolet, niin että miten suhtautuisit.

Muut vastaajat höpisivät rakkaudesta tai siitä mitä kaikkea niillä rahoilla voisi tehdä. Mutta emme me.

Me aloimme miettiä, mikä olisi verotuksellisesti järkevin ratkaisu tälläisessä tilanteessa. Että kannattaisiko laskuttaa firman kautta, ja mitähän sitä laittaisi veroilmoitukseen ja että lahjavero kyllä varmaan sattuisi aika paljon.

Että tämmöistä jännittävää elämää täällä eletään täällä koronan keskellä. Hyvää Joulua kaikille.

Tiedote

 

Toverit, salaiset taistelusuunnitelmamme ovat vuotaneet. Aloittakaa toimenpide A välittömästi.

Ja vahvistakaa nyt joku tuota itälaitaa.

Omakehu haisee

Universumilla on jännä tapa pudottaa aina oksalta. Siinä minä olin, Tärkeä Ihminen, ja pidin Tärkeää Puhelinkonferenssia Kotona, kun vatsasta alkoi kuulua semmoinen iloinen ruplatus ja Oli Ihan Pakko Juosta.

Mutta enhän minä mihinkään vessaan ehtinyt, vaan lusikallinen ehti tulla jo matkalla. Ja tietenkin kaikki vaakasuorat pinnat olivat varatut, joten siinä minä sitten seisoin kylpyhuoneessa ja tasapainoilin läppäri kädessä ja yritin ujuttaa jalkojani pois alushousuista nyt pahemmin mitään tahrimatta, kun pomo yhtäkkiä kysyy "No Keno-Eenokki, mitäs mieltä sinä olet?"

En sanonut, että "paskaahan tämä on", koska sitä se oli, vaan suoriuduin vastauksesta älykkäästi ja harkitsevasti ja samalla siivosin alasti roiskejälkiä ja kiitin kaikkia mahdollisia pyhimyksiä siitä, että tämä ei ollut videokonferenssi.

Että jos tästä nyt jotain opetusta etsii, niin paskaahan se universumi aina antaa, mutta siihen on ehkä oppinut nykyään suhtautumaan melko ammattimaisen rauhallisesti.