Canon EOS 50D

räiskyvä naiskuva
loiskuva loiskuva
narskuva marskuva
passeli passikuva
ajastettu ajankuva

vaihtuva valokuva

(Runotorstai ja tylsyys.)

Pitääx mun aina

Punaiset silmät ilkkuvat
kun juoksen hädässä
vasta talon toisesta päästä
löydän helpotuksen.
Kirottu synkronoitujen suolten talo.

Ei taida tyttö tietää, että nurkan takana olis viikatemies

"Marraskuu on Marskuu", mainostaa suklaapatukka.

Marrashan, kuten hyvin tiedämme, tarkoittaa kuollutta. Ja Mars on sodanjumala roomalaisesta tarustosta. Toisin sanoen ko. suklaapatukka siis mainostaa "Kuoleman kuukausi on sodanjumalan kuukausi."

Jännä piiloviesti. Lieneekö salattu kutsu terrorismiin vai kenties alitajuista mainontaa puolustusbudjetin kasvattamiseksi? Joka tapauksessa hämäräperäistä militanttia ajatustenohjausta.

(Vaiko liekö kenties copywriter kompastunut omaan näppäryyteensä ja ajatellut vain kopioida ulkomaankielisen "Mars är Mars" -sanaleikin suomeksi? "Hei, kyllähän tää toimii", tokaissut palaverissa ja saanut dallaspullaa palkkioksi.)

Taistolais-vihreä taistelulaulu tiedostaville lapsille

Insinöörin vaimo Visaa vinguttaa
joka viikonloppu uudet kengät saa
tarpeeseenhan näitä siis vain ostetaan
juhlaan uusi kolttukin aina tarvitaan.

Insinööri itsekin kerskakuluttaa
uuden mallin tullessa auton uudistaa
omatunto joskus öisin kolkuttaa
hybridistä jälleen mielenrauhan saa.

Insinöörin lapset uutta haluaa
hiihtoloman Alpeilla vielä kinuaa
mut lunta ei siellä missään ollutkaan
ja Aurinko armas maan poltti kokonaan.


(Sävel: hämä-hämä-häkki. Tätä voi sitten tenaville opettaa hieman ennen muskaria; suosio on taattu.)

Kannattaako takuu?

Nyky-yhteiskunta ei oikein kannusta kierrätykseen.

Ostin nimittäin kotiteatteripaketin lopetusmyynnistä. Vajaan puolen vuoden sisään DVD-soitin alkoi osoittaa melko selviä rikkinäisyyden merkkejä. Tätä tietysti sattuu, ja aloin selvitellä, miten saisin takuuvaihdon aikaiseksi.

Pieni tenkkapoo tuli kun huomasin, että lähin liike olikin jossain 25 km:n päässä. Autottomalle on siis kolme vaihtoehtoa: julkiset, vuokraus tai taksi. Taksi maksaisi noin 35 euroa suuntaansa - ja luonnollisesti, laite pitäisi toki myös hakea pois. Kerromme siis 35 euroa neljällä = 140 euroa.

Auton voi toki vuokrata, mutta hintaluokka on myös käytännössä satasen kieppeillä. Lisäksi tulee auton noutamisen ja jättämisen vaiva.

Julkiset ovat toki halvin vaihtoehto (0 euroa, kiitos työsuhdeseutulipun), mutta parhaassakin tilanteessa reissu lohkaisisi kolmisen tuntia päivästä. Jos laskee omalle ajalleen hintaa (= mitä tekisi mieluummin), herää vakava kysymys: käytänkö kolme tuntia (ja toiset kolme hakumatkalla) takuulaitteen kanssa matkustamiseen, vai viisitoista minuuttia ja 50 euroa siihen, että käyn työmatkalla lähimarketissa poimimassa vastaavan halpissoittimen JA vietän säästyneen ajan rakkaiden ihmisten seurassa?

Tietenkin voisin ostaa auton, mutta kyyninen puoleni minussa manaisi silloin tuhoa koko ihmiskunnalle. Eikä silläkään ajaminen ilmaista ole. Jos auton kilometrihinnaksi arvioi 20 senttiä (bensiini+verot+laina), niin siitä saa sen 25 euroa koko matkan hinnaksi. Tällöin ajan arvoksi olisi muodostuttava korkeintaan 25 euroa, että lähimarketin halpis-DVD ei voittaisi.

Toki voidaan sanoa, että tämä on looginen seuraus siitä, että olen valinnut elää julkisten varassa. Voi olla, mutta on silti hassua, että on kannattavampaa kohdella halpoja asioita kertakäyttöisinä kuin vaatia niiltä niiden lain vaatimaa kestoa.

Krääh

Kaikkea sitä tulee tehtyä, kännissä.

Keski-ikäistä wallanderismia löytyy uudessa blogissa nimeltä Autolounas huoltamon tapaan. Toimituksen keski-ikäinen osuus komppaa ja haastaa muutkin keski-ikäiset osuudet kalsarikännien hinnalla mukaan.

Tänään olen viettänyt
laatuaikaa pesemällä pyykkiä,
ja aloittamalla seitsemännentoista
elämäntapamuutokseni.
Ensin laihdutan kymmenen kiloa,
sitten kirjoitan menestyskirjan.
Lähden mukaan politiikkaan
ja ratkaisen maailman ongelmat.
Enkä enää istu pelkät kalsarit jalassa
lukemassa Facebookin päivityksiä
joissa satunnaiset tuttavat
inttävät elävänsä mielenkiintoisesti.

Heti tämän illan jälkeen.

En ymmärrä

Veloena sanoi joskus hirvittävän kauan sitten: "En tajua, miten ihmiset jaksavat roikkua baareissa." (No juu, vanhoja tikulla silmään. Löytyi tämä teksti vain jostain roikkumasta, joten ulostan sen nyt tähän. Sitä tikkua sitten muistellaan. Vanhana.)

Siinä on mielenkiintoinen tasapaino. Jos et ymmärrä toista ihmistä, voit helposti tuomita hänet väärin. Tähän perustuvat pitkälti homofobiat, rasismit, naisviha, xenofobia...

Mutta jos ymmärrät liikaa toisia, olet kykenemätön tekemään päätöksiä: kaikkien ymmärtäjiä, tuuliviirejä, hössöttäjiä, kukkahattutätejä ja huithapeleita maailmassa riittää.

Inhimillisyyteen kuuluu kyky ymmärtää toista. Jos et tiedä, miltä tuntuvat julmat, pienet sanat toisesta, saatat valita ne herkästi. Kiusatut ovat pahimpia kiusaajia, koska he tietävät, mitkä sanat ovat niitä syvimmältä kouraisevia. Ja vähiten maailmaa kokeneet ovat niitä pahimpia hallitsijoita, koska he eivät voi ymmärtää mitä tarkoittaa vapaus - vaikka sitten tuhota oma kehonsa.

Ihmiset ympärilläni käyttävät herkästi sanoja "en ymmärrä" tai "en tajua". En usko heitä, sillä he ovat älykkäitä ihmisiä. He varmasti tajuaisivat, jos haluaisivat. Luulen, että he tarkoittavat sanoillaan "en hyväksy" ja "en halua ymmärtää". He eivät vain halua antaa itsestään suvaitsematonta kuvaa ja kätkevät kauhunsa tietämättömyyden verhon taakse. Tai ehkä he pelkäävät löytävänsä itsestään ne samat halut, jotka saavat muut tekemään käsittämättömiä asioita.

Toisaalta, minun käy kateeksi ymmärtämättömiä, sillä he voivat pitää illuusionsa ja istua oman mukavan maailmankaikkeutensa keskellä ikuisen nuotiotulen ääressä ja laulaa kitaran säestyksellä retkilauluja. Se on mukavaa, eikä heitä voi siitä syyttää.

Minun ongelmani on se, että ymmärrän liikaa muita. Ymmärrän sitä isää, jonka päässä naksahtaa ja joka lahtaa perheensä kirveellä. Ymmärrän, mikä liikkui sen miehen päässä, joka keksi sähköisen roskapostituksen. Tiedän, miltä tuntuu kun joukko ympärillä pilkkaa; ja tiedän, miltä tuntuu kun tainnuttaa toisen kuristusotteella (hän pyysi, en minä mikään psykopaatti ole). Käsitän, miltä tuntuu onneton kaipaus, ja tiedän miltä tuntuu kun rakastaa niin, ettei sydän tunnu riittävän. Joskus ymmärtäminen tekee todella kipeää. Monesti toivon, etten ymmärtäisi niin paljon. Mutta sisälläni asuu palava halu ymmärtää kaikki, vaikka teidänkin, että se on tyhmää ja mahdotonta. Mutta ei skorpioni luonteelleen mitään voi.

Ymmärrys ei tarkoita sitä, että hyväksyisi jotain, eikä hyväksyminen kaipaa ymmärrystä. Mutta kulkevat ne silti usein käsi kädessä. Jännää on se.

Vielä on lomaa jäljellä, vielä on kiireettömiä päiviä...

Istun parvekkeella
vanhat verkkarit jalassa
lasien takana suojassa
rätisevältä sateelta
juon haaleaa teetä
luen vanhoja sarjakuvia.

Oi, Suomen heinäkuu.

Bang

Niin, Michael Jackson ja Farrah Fawcett menehtyivät. Surullista monessakin mielessä. Nyt sitä nimittäin alkaa olla siinä iässä, että lapsuuden idolit alkavat kuolla pois, ja jokainen uusi kuolinilmoitus vie yhden tutun nimen mennessään.

Ennen sitä ei tuntenut noita vanhoja, jotka olivat tehneet elämäntyönsä silloin kun tärkein asia maailmassa oli syödä kuraa. Nyt alkavat mennä ne, jotka olivat iäkkäitä silloin kun olimme teinejä. Kohta tahti vain kiihtyy, ja jossain vaiheessa sitä huomaa vain, että "hei, mähän olin tuon kanssa rinnakkaisluokalla."

Nainen hymyilee
  ja vedän vatsan sisään
    nuori vielä hetken.

Julkinen varoitus

Älkää ostako Hackmanin Matador-sarjan paistinpannuja. Raavittuani nyt pari viikkoa paistoastioiden pohjasta kiinnipalanutta ruokaa olen tullut siihen tulokseen että hieno Ceratec(tm) -pinta on tasan yhtä tarttumaton kuin kärpäspaperin ja laastarin äpärälapsi olisi.

Kuumankestokyky on toki hyvä - se ei siis syty tuleen itsekseen - mutta sitä ei mainita, että sivuvaikutuksena se polttaa kaiken itseensä kiinni ja astian pohja muuttuu lähinnä rapistuneen vanhan majakan ulkohuussin homeista sisäseinää muistuttavaksi röpellykseksi.

Pitänee hankkia uudet pannut - harmi kyllä kovin moni sarja ei ole sekä astianpesukoneen että induktiolieden kestäviä.

Pipo on saavutettu

Tässä joitain runoistani Googlen suomi-englanti-suomi -koneen läpi ajettuina. Osa suorastaan paranee.

Hot rocks
oluen pussin rapina
yöpilven kimalle.
Sivustokartta Valaistus
kirsikka puiden varjossa. (originaali)

Aamu sadetta
jopa haju Helsinki
outona maana. (originaali)

Kävelen Länsi liikennekäytävässä keskellä tietä
lempeistä lehmät raivoisa lintujen
Katsoo finder, että kaaos
ruhoihin keskellä hinta sivistyksestä.

Pipo on saavutettu, olemme kirkon
kyyneleitä sataessa katto
mammonan alttarille uhrata meidän lasten massa
lasiseinien sisällä vankina. (originaali)

Pöydässä Vähärasvaisen nuudelikeittoa
vähentäminen kanan paloja lillivät yksin
radio Loiri laulaa Ave Maria
ja vaimo itkee hiljaa
mies avaa uuden oluttölkin
kuori ruokia, niiden laatija
Joulun valot ovat puoli polttouhri
ja palovaroitin huutaa (originaali)

Miksi istun ulkona tähän aikaan?

Lämmin kallio
  pussikaljan kahahdus
    yöpilven hohde.
  Sivuvalaistuksessa
    kirsikkapuiden varjot.

Lisää biittilaatikkoa

Kun kerran oli puhe beatboxingista, niin tässä vielä loistava esimerkki. Naturally 7 beatboksaa koko bändin:

Tangat

Runotorstaissa kerrankin jotain tuttua.

Tuuletin huokaa
  lehdetkin hikoavat
Unohdin lämmön
  kun ensimmäisen kerran
    käännyit kohti minua

(Apropos, jos halajat lisää tankarunoutta, niin jokunen on tullut kirjoiteltua aikojen saatossa. Tästä lisää.)