En ymmärrä

Veloena sanoi joskus hirvittävän kauan sitten: "En tajua, miten ihmiset jaksavat roikkua baareissa." (No juu, vanhoja tikulla silmään. Löytyi tämä teksti vain jostain roikkumasta, joten ulostan sen nyt tähän. Sitä tikkua sitten muistellaan. Vanhana.)

Siinä on mielenkiintoinen tasapaino. Jos et ymmärrä toista ihmistä, voit helposti tuomita hänet väärin. Tähän perustuvat pitkälti homofobiat, rasismit, naisviha, xenofobia...

Mutta jos ymmärrät liikaa toisia, olet kykenemätön tekemään päätöksiä: kaikkien ymmärtäjiä, tuuliviirejä, hössöttäjiä, kukkahattutätejä ja huithapeleita maailmassa riittää.

Inhimillisyyteen kuuluu kyky ymmärtää toista. Jos et tiedä, miltä tuntuvat julmat, pienet sanat toisesta, saatat valita ne herkästi. Kiusatut ovat pahimpia kiusaajia, koska he tietävät, mitkä sanat ovat niitä syvimmältä kouraisevia. Ja vähiten maailmaa kokeneet ovat niitä pahimpia hallitsijoita, koska he eivät voi ymmärtää mitä tarkoittaa vapaus - vaikka sitten tuhota oma kehonsa.

Ihmiset ympärilläni käyttävät herkästi sanoja "en ymmärrä" tai "en tajua". En usko heitä, sillä he ovat älykkäitä ihmisiä. He varmasti tajuaisivat, jos haluaisivat. Luulen, että he tarkoittavat sanoillaan "en hyväksy" ja "en halua ymmärtää". He eivät vain halua antaa itsestään suvaitsematonta kuvaa ja kätkevät kauhunsa tietämättömyyden verhon taakse. Tai ehkä he pelkäävät löytävänsä itsestään ne samat halut, jotka saavat muut tekemään käsittämättömiä asioita.

Toisaalta, minun käy kateeksi ymmärtämättömiä, sillä he voivat pitää illuusionsa ja istua oman mukavan maailmankaikkeutensa keskellä ikuisen nuotiotulen ääressä ja laulaa kitaran säestyksellä retkilauluja. Se on mukavaa, eikä heitä voi siitä syyttää.

Minun ongelmani on se, että ymmärrän liikaa muita. Ymmärrän sitä isää, jonka päässä naksahtaa ja joka lahtaa perheensä kirveellä. Ymmärrän, mikä liikkui sen miehen päässä, joka keksi sähköisen roskapostituksen. Tiedän, miltä tuntuu kun joukko ympärillä pilkkaa; ja tiedän, miltä tuntuu kun tainnuttaa toisen kuristusotteella (hän pyysi, en minä mikään psykopaatti ole). Käsitän, miltä tuntuu onneton kaipaus, ja tiedän miltä tuntuu kun rakastaa niin, ettei sydän tunnu riittävän. Joskus ymmärtäminen tekee todella kipeää. Monesti toivon, etten ymmärtäisi niin paljon. Mutta sisälläni asuu palava halu ymmärtää kaikki, vaikka teidänkin, että se on tyhmää ja mahdotonta. Mutta ei skorpioni luonteelleen mitään voi.

Ymmärrys ei tarkoita sitä, että hyväksyisi jotain, eikä hyväksyminen kaipaa ymmärrystä. Mutta kulkevat ne silti usein käsi kädessä. Jännää on se.