Soturin tie

Älä vihaa
                jotta voit hymyillä kuoleman edessä

Älä pelkää
                jotta kukaan ei voi hallita sinua

Älä omista
                jotta et menetä mitään

Älä ilakoi
                jotta et unohda itseäsi

Nämä tunteet valuvat läpi sydämestäsi
minkään estämättä,
minkään kohdalle pysähtymättä.

Tämä on soturin tie.

Teroita miekkasi ja pue vaatteesi.
Piilota kasvosi ja katoa yöhön.
Perheesi odottaa, mutta ei toivo.

Tämä on soturin työ.

Ja kun kirsikka kukkii,
rakasta vasta sitten
etenkin sitä pientä
    joka hyppäsi ensi kerran perässäsi korren yli.

(h/t Stephen K Hayes)

Näihin aikoihin pimeys vaihtuu "vähemmän pimeäksi"

Etelässäkin on viimein talvi. Marras on vaihtunut jäähän ja lumeen; mustuus harmauteen. Kausivalot antaisivat vähän väriä, mutta sähkön hinta on sen verran kova, että niitäkin poltetaan iltaisin vain puoli tuntia. Jos niitä nyt edes kinosten alta näkee.

Tämä kuukausi on vierähtänyt ohi nopeasti ja hyvä niin. Joulua kohti lisääntyvät sekä kaikenlainen pikkupuuhastelu että sängyn pohjalla vietetyt pärskintätunnit, joten aikaa harrastamiselle ei oikein tunnu jäävän. Muutenkin pimeys tuntuu nakertavan sielua rotan lailla, niin että sitä ei ole koskaan ihan oikeastaan kokonainen ja ehjä ja paikalla, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ymmärrän niitä, jotka pakenevat etelään talveksi.

Onkohan meistä ilmastonmuutoksen myötä tulossa jälleen vuodenaikojen mukaan muuttava kansa? Kesäkoti Lapissa, syyskoti Lontoossa, kevätkoti Porvoossa, talvikoti Marbellassa? Ehkä voimme kysyä koltansaamelaisilta neuvoa.

Katsoin elokuvan "Metsurin tarina". Löytyy ainakin toistaiseksi Yle Areenasta. Suosittelen.

Ethän nikottele pilkkiessäsi
hoilaa ikävää
narskuttele matkallasi
nouse palavaan autoon
kiipeä tunturin laelle
astu sisään parturin ovesta.

Ethän paljasta
                        salakieltämme?