perjantaina, helmikuuta 03, 2023

Puusee, se ainoa asia mitä ei voi digitalisoida

Olisi oikeastaan yksi äppi, josta maksaisin. Puuseeäppi. Sellainen, millä voisi simuloida sitä heinäkuun lämmintä päivää, kun istuu puuseessä ovi sepposen selällään ja katselee metsää, jossa on pieni aukio, pala nurmea ja mökki. Tuulee vähän ja oksat heiluvat. Kärpäset surisee ja paska haisee ja itikka syö pyllystä. Seinällä on hylly, josta maalit on rapistuneet pois, ja jossa on Tekniikan Maailmoja viime vuosikymmeneltä, pari sisustuslehteä ja muutama divarista tarkoitusta varten hankittu Korkeajännityslehti.

Siinä äpissä voisi sitten nautiskella siitä kesäisestä hetkestä, kun ei ole mihinkään kiire, eikä kukaan odota mitään. Paitsi ehkä joku onneton sukulainen, joka ei selviä pelkällä puskapissillä hädästään. Ja sieltä voi kuikuilla ulos ja piilotella, kun lapset leikkivät pihalla jälleen jäätelökauppaa ja etsivät asiakkaita.

Joo-o. Sellainen olisi hyvä äppi se.

Ihan oikeesti
  en oo näin hirvee jäärä
    paitsi torstaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti