Uuden elämän rakennuspalikat

Vanha elämä murtuu pieninä paloina ja varisee jokeen. Kuin vaahteranlehdet se lipuu hiljaa pois ja katoaa kaikkien muiden elettyjen elämien virtaan.

Mutta aina se uusi elämä rakentuu. Sitä rakentavat uudet harrastukset, uudet tapahtumat, uudet paikat, ja uudet ihmiset. Etenkin uudet ihmiset, jotka tuovat rakennuspalikoita omasta elämästään sinun käytettäväksesi, ovat suunnattoman arvokkaita. Ilman heitä rakennusprojekti jää vaikeammaksi ja ehkä vaillinaiseksi, eikä se aina heille edes helppoa ole. Mutta he tekevät sen silti, koska me olemme ihmisiä ja me tuemme toisiamme.

On pitkälti oma valintasi, mitä paloja haluat käyttää, keneltä niitä hyväksyt ja mistä niitä etsit. Aina ei tietenkään ole valinnanvaraa, vaan on rakennettava niillä paloilla mitä sinulle on annettu, mutta silti voit jättää paloja käyttämättä. Ei tarvitse katkeroitua, ei tarvitse alkoholisoitua. Ei tarvitse vahingoittaa toista. Voi antaa anteeksi. Voi valita, kenen kanssa viettää aikaansa. Voi valita, kenen mielipiteitä kuuntelee.

Voi valita, kenelle avaa sydämensä, ja voi valita, ketä rakastaa.

Viinilaseja
  kaksi tyhjää pöydällä
    silmiä painaa

Hyvin myöhään yöllä

Kaupungin häly,
  mainen kiire katoaa
    Lumi laskeutuu.

Setä ja PVC

Vanhemmat lukijat muistanevat seikkailuni PVC-housujen kanssa. No, kaivoinpa nyt vihdoin ja viimein hellan takaa sinne unohtuneen rohkeuteni, jätin tilalle itsekritiikin (joka tottelee lempinimeä Kaaleppi, kuten jälleen vanhemmat lukijat muistanevat), ja lähdin klubbailemaan.

Tulin siihen tulokseen, että PVC on aika helvetin kuumaa - siis kirjaimellisesti, hiki valui noroina parin tunnin jälkeen ja kertyi pusseiksi nilkkoihin. Ja sitten kun minut heitettiin ulos, niin havaitsin muistavani, että PVC ei edelleenkään eristä lämpöä, ja sisäkosteus ei todellakaan lämmitä pakkasella.

Lisäksi havaitsin sellaisen inhan tosiseikan, että näin ikääntyessä karvoitus lisääntyy sen verran, että se alkaa jäädä vetoketjuihin kiinni. Havaitsin sen yrittäessäni kääntyä ja sanoa jotain vieruskaverille, jolloin kuului "rits" ja sopivan komediallisen tauon jälkeen "auts".

No, meidän pseudotieteilijöiden keskuudessa sanotaankin, että tuska lisää tietoa.

Tuskien jälkeen
  jäljelle jää vain nauru
    ja luminen yö

Bännit tuli

No sepäs oli lyhytikäinen Twitter-visiitti Sivustalle se. Tuli suuri raekuuro ja jäädytti tilin, eikä se sieltä sula ennen kuin maa repeää ja helvetti nousee maan pinnalle. Mikä, jos näitä viime vuosia ajattelee, niin voi hyvinkin olla se joulukalenterin 2023 viimeinen luukku.

Paskaakos tässä. Jatketaan länkyttämistä täällä; ei sitä Twitteriä kukaan muutenkaan tuntunut lukevan. Mikä lienee turhake.

Kosto on keltainen

Lapsella on kuulemma kotitaloudessa "pyykkiläksy".

Havaitsen tässä oivan tilaisuuden kostaa kaikki ne kerrat, kun jouduin siivoamaan hänen jälkiään.

Hähä.

Niin olen minä
rakastanut sinua
että mitään mitä
olet syliini tehnyt
ei ole sitä vähentänyt
Sillä olethan lapseni
omaa lihaa ja vertani
Vaikka oma valoni
jo kalpenee
Sinun loistaa kirkkaana
toivona toisille
valona taivaan taakse.

Puusee, se ainoa asia mitä ei voi digitalisoida

Olisi oikeastaan yksi äppi, josta maksaisin. Puuseeäppi. Sellainen, millä voisi simuloida sitä heinäkuun lämmintä päivää, kun istuu puuseessä ovi sepposen selällään ja katselee metsää, jossa on pieni aukio, pala nurmea ja mökki. Tuulee vähän ja oksat heiluvat. Kärpäset surisee ja paska haisee ja itikka syö pyllystä. Seinällä on hylly, josta maalit on rapistuneet pois, ja jossa on Tekniikan Maailmoja viime vuosikymmeneltä, pari sisustuslehteä ja muutama divarista tarkoitusta varten hankittu Korkeajännityslehti.

Siinä äpissä voisi sitten nautiskella siitä kesäisestä hetkestä, kun ei ole mihinkään kiire, eikä kukaan odota mitään. Paitsi ehkä joku onneton sukulainen, joka ei selviä pelkällä puskapissillä hädästään. Ja sieltä voi kuikuilla ulos ja piilotella, kun lapset leikkivät pihalla jälleen jäätelökauppaa ja etsivät asiakkaita.

Joo-o. Sellainen olisi hyvä äppi se.

Ihan oikeesti
  en oo näin hirvee jäärä
    paitsi torstaisin.