Rakastan mustikkaa. Syön sitä silmilläni, maistan sitä kielelläni. Kun perkaan ja pakkaan sitä pakastettavaksi, ajattelen jo niitä ihania talven aamuja, kun voin heittää kourallisen mustikoita puuron päälle. Ja kun talvella sekoitan niitä puuroon, muistelen niitä elokuun lämpimiä iltapäiviä, kun istuin mökkikeinussa ja perkasin ämpärillistäni. Muistan isääni, joka keräsi niitä aina enemmän. Muistan lapsiani, jotka ylpeinä esittelivät omaa ämpäriään, suu sinisenä.
Mustikka ei maistu samalta, jos sitä ei ole itse kerännyt. Siihen pieneen marjaan liittyy niin paljon tunteita ja muistoja, joita kaupan mustikka ei voi tavoittaa.
Ah, mustikka
lämmin päivä ja rauha
ehkä elän talven
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti