Nyt sitä saa! Tai siis ei vielä.

Dear Eki, onko ihan normaalia, että tässä kirjan editointivaiheessa sitä alkaa inhota kirjaansa, itseään ja kaikkea mitä on tullut tuotettua?

Toisin sanoen siis Sivusta-kirja on nyt ennakkotilattavissa esimerkiksi Suomalaisesta kirjakaupasta.

Taistelumajavaosastopäällikköapulainen

Ostin ruusunpunaista vessapaperia. Tukeakseni hyväntekeväisyyttä, tietenkin.

Mutta en oikein tajunnut, miltä se sitten vettyneenä näyttää: Nyt joka kerta kun nousen pöntöltä, säikähdän, että mikäs verinen taistelumajava sieltä oikein kurkkaa, ja että onhan minulla vielä kaikki heiluvat osat tallella.

Irrationaalinen pelko, paras pelko.

Huopa

Tiedättehän sen tunteen, kun joskus tulee haju vastaan? No, aamulla kun heräsin ja avasin itäsiiven oven, niin keittiökompleksista tuli vastaan Löyhkä, joka ilmoitti mitä kohteliaimmin, että "olet sitten jättänyt biojätteet viemättä, ja siellä on yksi kalan nahka, joka anoo audienssia herran kanssa."

Nyt se sitten ympäröi täällä minut kuin pehmeä, kutittava huopa, jonka karvat yltävät nenän kautta nieluun.Laiskuus ja Löyhkä: siinä kaksi kaverusta, jotka kulkevat käsi kädessä.

Meri

Me olemme meri
joka kasvatti itselleen haarniskan
tutustuakseen maahan.

Rannalla

Käsissäni Apollinairen sanat
                                       kaukana laivan haamu
Jaloissani likainen hiekka
                                       sitä ei ole vielä puhdistettu
Pisarat kämmenselällä
                                       kevään hennot kyyneleet

Läsnäolosi tuntuu lempeänä lämpönä poskellani
                                       haluan sinua taas.

Huuhaapuuhaa

Kaikilla ihmisillä pitäisi olla huuhaapuuhaa. Sellaista, jota katsoessaan muut voivat tuhahtaa ylenkatseisesti ja todeta, että kaikkeen se sinäkin aikasi laitat.

Jos nimittäin tekee vain yleisesti hyväksyttyjä asioita, niin ei voi tutustua siihen, miksi on erilainen kuin muut. Se jää vain kalvamaan sinne otsalohkoon epämääräisenä tunteena ja saattaa purkautua epämiellyttävillä tavoilla.Mä kirjoitan huonoja runoja. Mikä sun huuhaapuuha on?

Onko ok, kun maito sanoo "klonk"?

Kevät - se aika, kun voi alkaa tosissaan syödä pakastimessa talven yli hellittyjä marjavarastoja. Eihän se nimittäin kävisi päinsä, että ne kesken loppuisivat, mutta toisaalta pitää myös välttää sitä, että olisi ylivuotisia marjoja. Omatunto kun ei anna syödä tuoreita, vaan ensin pitää käyttää ne vanhat pois alta.

Tämä on myös se syy, miksi maito maistuu aina vanhentuneelta; ei voi avata uutta ennenkuin vanha on juotu. Vaikea on elää itsensä kanssa välillä.

P.S. Kaikille teille hassuntarkoille ihmisille - joita toki itsekin edustan - voitte nyt miettiä, istunko pakastimessa syömässä marjoja, vai olivatko kenties marjat niitä, jotka ovat pakastimessa. Suoraan sanottuna, en ole aina itsekään ihan varma, mutta koska pakastimeni on ns. pystymallia, niin pitäisin epätodennäköisenä, että istuisin siellä. Korkeintaan ehkä sellaisessa epämääräisessä kyykkyasennossa olisin, mutta sitten ne marjat pitäisi siirtää pois sieltä, ja niiden syöminen muuttuisi kovin hankalaksi. Jäätelökin sulaisi.

Mmm... jäätelö...

Voe drafti!

Höpisen nyt lisää tästä kirja-asiasta, kun se kirkkaana tuossa mielen päällä huitelee. (Voi sitä hupaisaa  veikkoa. Annoin sille keksin ja nyt se narskuttaa sitä tyytyväisenä. Pitäisiköhän sille antaa nimi? Olisiko se vaikka Kalevi? Joo, se on hyvä ja jämäkkä nimi, niinkuin kovakantisella kirjalla pitääkin olla.)

Sain nyt vihdoin oman kustannustoimittajan! Seuraava tärkeä päätös on se, miten alan nimetä kaikki kirjan eri versiot. Siinä missä tietotekniikassa käytetään yleisesti ns. semanttisia versionumeroita, kuten 1.1, 3.14 ja 4.5.123-b73278, pisnispuolella käytetään päiväyksiä (kirja-maalis-2025), ja nörttipiireissä ISO-8601-standardia (älkää kysykö; te ette halua tietää mitään näistä nimenomaisista uskonsodista), niin kirjailijuudessa käsittääkseni ilmeisesti "industry best practice" on tehdä kirja-draft1, kirja-draft2, kirja-draft3, kirja-final, kirja-final2, kirja-final3, kirja-final3-final, kirja-final3-final-oikeestifinal, kirja-final3-final-oikeestifinal-perkele-final, ja kirja-final3-final-oikeestifinal-perkele-final-nyt-oikeesti.

Olen harkinnut tosin, että jospas nimeäisin versiot kalevi-taikasieni, kalevi-synttärikakku, kalevi-kilinkello, kalevi-pukinparta, ja niin edelleen. Arbitraaristahan tämä kaikki on, niinkuin kaikki kommunikaatio.

Internetissä
lumetodellisuutemme leikkaavat,
synnyttävät virtuaaliset ideahiukkaset,
elävät hetken ja tönivät tunteitamme,
ja katoavat sitten jonnekin
                            varjon taakse.

Hätävati

Noin muuten olen sitä mieltä, että vessanpöntön pitäisi olla "hätävati" ja kaikenlaisen asioinnin siellä pitäisi olla "vatihätä".

Silloin nimittäin voisin käyttää lausetta "hätäinen hattivatti teki vatihädän hätävatiin".

Villasukat, mahdollisuus vai uhka?

Kevät alkaa minulle
kun voin istahtaa
  parvekkeelle paitasillaan
    kirja kintuille avattuna
      kylmän käden kyrsimättä
        teekuppi täydeksi tehtynä.

Paniikkiosastolta päivää

Nyt kun kirjan julkaisu alkaa vääjäämättä lähestyä ja Deadline kurkkii ikkunan takana kuin eltaantuva joulutonttu, niin samalla lailla ilmaantuvat myös Epäilys ja Itseinho. Että tykkääkö siitä kukaan, ja että nauravatko ne sille väärällä tavalla, ja entäs jos siinä on pilkkuvirhe, ja kutsutaanko minua enää koskaan mihinkään, ja alanko nyt laittaa vessapaperinkin väärinpäin telineeseen, eivätkä edes hyttyset suostu enää juomaan vertani.Promonkin lykkäsivät ulos. Enää ei voi perua. Paniikki.

Hupsansaa

Muistanette varmaan - ja kukapa ei muistaisi, sillä olihan se NIIIN mielikuvitusta kiihottava - hämäräperäisen merkinnän parin vuoden takaa? No siinähän oli se taustalla, että kun tarpeeksi takapuoltani piiskattiin, niin saatiin aikaiseksi Kässäri, jonka sitten lähettelin etiäppäin. Prosessi oli pidempi kuin kuvittelin, mutta no, nyt se sitten tapahtuu.

Iloisna ilmoitan, että Sivustaa saa ensi syksynä myös kirjallisessa muodossa, sillä kustannussopimus on allekirjoitettu ja kirjan työstö on, no, työn alla!

Kirja tulee sopimaan mainiosti jokaiseen keittiöön pannunaluseksi, olohuoneeseen coctail-kutsujesi keskipistekahvipöytäkirjaksi, makuuhuoneeseen lemmenleikkienne runolliseksi esileikiksi ja vessaan hauskimmaksi peräsilmäsi koskaan lukemaksi paperiksi. Kannattaa siis alkaa jo nyt säästää useampaa kirjaa varten!

(Sivustan brändi-, neste- ja kalatarvikevastaava Frank tosin yritti estää tämän julkaisemisen mutisten jotain jostain "huijauspäivästä", että "kukaan ei varmasti usko", ja "go-to-market strategia nönnönnöö", mutta Sivustan ylimmäinen, premieeri ja kaikin puolin kaunis päätoimittaja Z ynähti lepotuolinsa pohjalta sen suuntaisesti, että toimitus ei uskaltanut olla laittamatta tätä tiedotetta ulos muiden puutarhatonttujen joukkoon.)

Tulevaisuuden näkijät

Tiesitkö, että me kaikki osaamme nähdä tulevaisuuteen? Sillä jos emme osaisi, emme pystyisi ottamaan koppia pesäpallosta, ajamaan polkupyörällä, tai pelaamaan jalkapalloa. Aivomme ennustavat jatkuvasti asioita ja havainnoivat niitä, mutta tietoinen mielemme juoksee koko ajan perässä kuin myöhässä oleva jänis, jolle kaikki kerrotaan viimeisenä.

Anyway. Jos olisit tässä, voisin näyttää sinulle mitä tarkoitan, mutta koska et ole, niin kirjoitin powerpoint-runon (kutsun niitä tällä nimellä, koska asettelu).

Taikuus on olemassa
  naurussa
  ihmetyksessä
  silmänräpäysten välissä
  siinä hetkessä
    kun todellisuus muuttuu

Toivo

Oletteko ajatelleet, että meille myydään nykyään ihan paskaa tulevaisuutta? Jos ei meitä sota uhkaa, niin uhkaa ilmastonmuutos tai hoitosuhde, verotus, kolesteroli, nettihuijarit, mystiset taudit, avioero, aprillipila, tappajahyönteiset, TikTok, katupöly, punainen liha, tulipalot tai rattiraivo. Ja kaikki tämä vain pelkästään kun vilkaisin yhden päivän lehtiä.

Miksi kukaan ei myy meille toivoa? Ostaisin.

Toivon - EI, en saa toivoa!
Minun tulee vain ajatella,
  käskeä ne ajatukset teoiksi
  kokea ne teot tuntemuksiksi
  sietää ne tuntemukset taas ajatuksiksi.
Toivo ei asu minussa eikä sinussa
  vaan siinä syvässä ja pimeässä
    kuilussa ihmisten välissä.