Sekavaa sekoilua

Vaikka töissä viettää vuositolkulla aikaa samojen - mukavienkin - ihmisten kanssa, niin harvoin näistä työsuhdekavereista kuitenkaan pysyviä ystäviä tulee. On helppo olla työkaveri - sorvin ääreen kun on tultava kahdeksaksi ja vietettävä siellä kahdeksan tuntia. Todellinen ystävyys taotaan muissa tilanteissa; harvoin helpoissa, useimmiten yhteisten koettelemusten myötä.

Mutta mitä tehdä, kun ystävä joutuu matkalle, josta ei ole paluuta? Voi vain katsoa vieressä hidasta vajoamista, eikä oma, suojattu elämä anna mitään kiinnekohtaa - mitään, mistä tarttua ja ojentaa avuksi. Juoksemme kuin oravat ympyrää puun ympärillä, neuvottomina ja eksyksissä.

Ja sitten kaikki on ohi, ja kaikki katoaa kuin analogiset lähetykset digitaalitekniikan Saharaan.

Lähetys päättyy
  olemme pahoillamme
    emme osanneet.

Huomenta, Suomi! Hyvin pyyhkii!

Runotorstaissa vanhoja kiviä. Lauantaiaamun synkkä sade paiskoo ikkunalaudoille. Pöydällä Hulluuden vuoret ja tyhjä oluttölkki.

kivien alla
  unien sukupolvi
    hautoo kostoa
  ikiaikaiset menneet
    ja keltainen kuningas

Niin, ja tämä oli sitten viimeinen kerta kun virallisesti osallistun Runotorstaihin, protestina Vuodatuksen roskapostisuodatukselle, joka minulle taas ystävällisesti kertoo

"select phrase from captcha where id=9354Checking for comment spam...About to read from socket"

En viitsi pelleillä sen kanssa enää.

Syvä huokaus

Aamun kokous,
  ääni puhelimessa:
    "Olet arvoton"
  Kun sen tarpeeksi kuulee
    siihen alkaa uskoa.

Ai niin...

...muuten olen ihan sitä mieltä, että Vuodatus on aivan paska. Nytkin se kertoo minulle ystävällisesti, että

select phrase from captcha where id=171Checking for comment spam...About to read from socket

Ihan vitun ystävällistä ja elämää helpottavaa. Eikä ole edes ensimmäinen kerta. Viime aikoina tuntuu siltä, että joka kerralla se sanoo ihan samaa, kun yrittää lähettää kommenttia.

Mnoon ihan päissäni

Pöydällä pullo, mallasviski
toisella tiskaamaton tiski
ulkona vain tuulen havina
sisällä näppäimistön rapina
mies katsoo ulos, pysähtyy
"tässäkö elämä", itseltään kysyy
astut sisään ja hymyilet
sateen yltäsi ravistelet
tervetuloa, elämäni syy
kanssasi sydämeni pysähtyy
en toivoisi vierelleni muita
en vaikka lupaisivat kuita
käperry viereen, suutele minua
ja ikuisesti lupaan rakastaa sinua.

Runotorstai, ei ihan yllättäen.

Haluatko päähäsi muutakin kuin hilsettä?

Ole hyvä. Ei kestä kiittää.

Yst. vast. tlk. nimim. "jo kolmatta päivää sama musiikki soi päässä, olenko viallinen?"

Tuossa aiemmin illalla, keskellä perjantai-illan keskustaruuhkaa ohi vilahti nuori tyttö polkupyörällä.

Valoitta.

Ilman kypärää.

Päin punaisia.

Vaivautumatta edes hiljentämään vauhtia.

Kääntyen keskelle liikennettä.

Jotain tolkkua, perkele. Ymmärrän toki, että jotkut kaipaavat jännitystä elämäänsä, mutta onko sitä nyt pakko hakea keskeltä liikennettä?

Nelivuotias

Välillä toivon
  ettet koskaan kasvaisi,
    jättäisi meitä
  silti odotan päivää
    jolloin jäämme taas kahden.

(Runotorstai, tietenkin. Aihe "Lapsi".)

20 sanaa

Tämän muistan menneisyydestä:
autojen kohinan
sähkövalon kirkkauden
vieraiden naurun alakerrasta
muumiohjelman televisiosta
mummin leipomat pullat
naapurin Ellan
ja
sienipilven horisontissa.

(Runotorstai, aihe "tämä hetki". Vähän kaukaa haettu, mutta jos joku tulevaisuudessa ajattelee sillä hetkellä näin?)

Huhuu

Huhu kertoo, että täällä tapahtuu haamupäivityksiä. Sivustan paranormaaleista asioista ja kadonneista sukista vastaava osastopäällikkö Uolevi "Kuolevi" Pikkarainen selittää:

"Olemme viimeisen kahden vuorokauden aikana keränneet ennätysmäärän sukkia pesukoneista. Näin syntynyt parittomien sukkien määrä ylitti hetkeksi ns. kriittisen massan, mikä puolestaan aiheutti vääristymän lokaalissa aika-avaruusjatkumossa ja siirsi Sivusta-yhtymän blogin temperamenttisen temperaarisen temporaaliluuppiin, mikä puolestaan herätti melkein kaksisataa kuollutta väliaikaisesti, jotka kävivät vuoron perään nykimässä Saimaalla sijaitsevalla kesämökilläni nykimässä Seagull-nimistä perämoottoriani käyntiin, kuvitellen ilmeisesti olevansa matkalla Helvettiin. Valitettavasti jokainen nykäisy aiheutti Sivustaan haamupäivityksen, mutta noin positiivisena asiana sanottakoon, että ainakin nämä olivat ihan oikeita haamupäivityksiä."

Sivustan päätoimittaja Z ammututti(*) hra Pikkaraisen välittömästi palkittuaan hänet ensin vuoden hämärimmästä selityksestä.

(*) ammututti = vasikanrauhoitin.

Kotielämän vaaroja

Pyykkiä pestessäni pudotin sukan lattialle. Kun kumarruin nostamaan sitä, jalastani kuului sarja rusahduksia, kuin tuhat rustoa olisi ratkennut yhtäaikaa. Olin jo aivan varma siitä, etten enää ikinä kävele, kunnes tajusin, ettei minnekään satu tai särje.

Kaivelin taskuani ja löysin rypistyneen kuitin, joka ratisi kivasti kädessäni.

Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä. Ensi kerralla se voi olla nivelkierukka.

Mies peilissä:
  "Vanhuus ei tule yksin."
    Senkin nulikka!

Uniruno

Runotorstaihin jotain simppeliä tällä kertaa:

Tule, uni, pankon päältä
Tule, täytä piltin silmät
Melu, kiire, karkuun laita
unten maille lapset käyvät.

Kauas kanna pienet mielet
täytä muistot toivehilla
Anna heille kerkeät kielet
kertoa jutut aamusella.

Tule, uni, meille käymään
monta lasta saat mukaasi
isot, pienet, palleroiset
tanssimaan teille taivaasi.

Lomaltapaluuhattivatti

Sivustan banaani- ja plagiaattiryhmä haluaisi täten tuoda julki, että miehistä angstia kuvaavalla runoblogilla nimeltä "Sivussa" ei ole mitään tekemistä Sivusta Yhtymän miehistä angstia kuvaavan runoblogin "Sivusta" kanssa. Sivustan asiakaspalvelun "edustaja", "Luigi", kommentoi: "Kyllä me vielä sisäpaikallissijat osaamme ottaa huumorilla, mutta ulkopaikallissijojen käyttöä tulemme pitämään jo avoimena sodanjulistuksena."

Ja nyt jotain aivan muuta.

Täydellisille
  ihmisille ei tule
    yllätyksiä.
  Paitsi ehkä se, että
    heitä silti rakastetaan.

(Runotorstaista taasen kysymys.)

Haluatteko kuulla jotain todella kauheaa?

Ei se mitään. Kerron sen silti.

Naisystäväni yllätti minut kertomalla kesken päiväkahveja, että "mies on ihan kiva, mutta sillä on tapana jättää peppuseksin jälkeen käytetyt kondomit keittiön pöydälle, josta ne sitten löytyy aamulla kiinni liimaantuneina."

Että älkää naiset valittako enää sukista makuuhuoneen lattialla. Tilanne voisi olla paljon, paljon, paljon pahempi.