Tänään lohduttaa tämä ajatus.
Jokaisella hengenvedolla hengität atomeja,
jotka ovat joskus olleet
ystäviesi
rakkaittesi
esivanhempiesi keuhkoissa
niin nykyisten kuin edesmenneiden
tuhansien vuosien ajalta
Et ole koskaan yksin
he ovat aina osa sinua
ja sinä osa heitä
Hyvää matkaa. On ikävä sinua.
Arvannette, mistä tämä on peräisin. Ei meinaan ollut kivaa.
Mitä pahaa minä olen sille tehnyt?
eilen haistoin jo kevään
maistoin lämpimän veden
Tänään ilma satuttaa minua naamaan
se hakkaa kylmin nyrkein
se pistää terävin neuloin
Mitä minä olen sille tehnyt?
Olen antanut sille parhaat sanani
ensimmäisen henkäykseni
huutanut kalliolta kipuani
Viimeisen huokauksenikin olen valmis sille antamaan
mutta silti se minua murjoo
kuin hylätty rakastaja
Miksi asun täällä, missä ilma satuttaa minua naamaan?
 |
| By Pascal Torthur |