Hei, me sometetaan taas

Kun ei Elon-setä päästä leikkimään Twitteriin, niin menin sitten Mastodoniin. Sieltä löytää Sivustan intendentillä @sivusta@mastodo.fi. Saatan laittaa sinne jotain ekstraa tai sitten en. Eipä sitä kukaan tunnu lukevan, mutta ihan sama.

Olisin Facebookissakin, mutta Mark-setä puolestaan haluaisi kasvokuvan todisteeksi olemassaolostani, ja sitähän iloa minä en hänelle suo. Ihastuisi vielä, perkele, ja yrittäisi treffailla. Siinä sitten pitäisi miljardöörin lähentely-yrityksiä torppailla ja yksityishelikoptereita haulikolla ammuskella. Joutuisin poliisin hampaisiin, ja syyttäjä minulle ankaran tuomion lätkäisisi. Sitten se Mark sieltä tulisi ja maksaisi kaikki hiljaisiksi, ja sitten jossain vessassa joutuisin kiitollisuudenvelassa Markia pussaamaan. Ja olisiko se sitten kivaa, olisiko?

Tinderiä olen myös hetken harkinnut, mutta se on liian ammattimaisen ja vakavan oloinen, että siellä voisi harrastaa huumoria.

Iä Iä Cthulhu Ftaghn!

Kuten tiedämme, Sivusta on hyvin suuri yritys, jolta löytyy osasto liki joka inhimillisen elämän osa-alueelle. Yllätyksemme oli kuitenkin suuri, kun huomasimme, että Sivustassa on myös epäinhimilliseen keskittyviä osastoja. Ilmeisesti eri osastot jotenkin risteävät keskenään, kun ne laittaa risteilyalukseen käymään Tukholmassa (*).

Raivoisan tutkimuksen tuloksena nimittäin Sivustan vastalöydetty kodinhoito- ja demonologiaosasto on ilmeisesti onnistunut luomaan jonkinasteisen portaalin johonkin mystiseen dimensioon, jossa sohvalle kaadetut epämääräiset pyykkipinot laskostuvat itsekseen täydelliseksi taitelluksi pyykiksi. Tiettävästi tämä on toistaiseksi ainoa tunnettu tapa, jolla pyykki voidaan taitella, mutta aiemmin portaalin syntyä ei ole pystytty dokumentoimaan.

Toki pyykki on aiemminkin laskostunut, yleensä epämääräisten, eteeristen äänten yhteydessä (esim. jupina, huokailu, ja murhanhimoinen hyräily). Nyt tämä laskostuminen voidaan kuitenkin toistaa – jopa teini-ikäisten paikalla ollessa – ilman outoja ääniä täysin luotettavasti!

Kunhan tuotteistus- ja nuudelikeittodivisioonamme saa paperit valmiiksi ja CE-merkinnän manattua, tämäkin tuote ilmaantuu lähikauppaasi!

---

*) Yritämme saada peli- ja genetiikkatutkimuksen osastoa selvittämään tätä ilmiötä tarkemmin, mutta he kuulemma ovat aivan tarpeeksi jumissa setviessään Super Mario -pelin hahmojen keskinäisiä sukulaisuussuhteita.

Ketterä Strip SWOT

Onko yrityksenne ketterässä siirtymässä? Onhan konsulentit palkattu ja asianmukaisesti kastroitu? Tuntuuko silti joskus siltä, että liiketoimintakokoukset ovat pitkäpiimäistä jaarittelua, joissa ei synny mitään toiminnallistettavaa? Eivätkö tiimiyttämispäivänne ole tarpeeksi vaivaannuttavia?

Ällös peljätkö, sillä Sivustan leipomus-, vesihanankääntö- ja yrityskonsultointiosasto on kehittänyt juuri tähän päivään ja juuri Sinun yrityksellesi sopivan ketterän ja modernin menetelmän tuottaa erilaisia liiketoiminnan innovaatioita ja samalla lähentää tiimin jäseniä leikin varjolla toisiinsa!

Kutsumme tätä nimellä Strip SWOT - ja kyllä, se on todellakin tuotteistettu yhdistelmä strippipokeria ja Strengths/Weaknesses/Opportunities/Threats -mallinnusta! Tulokset ovat taattuja - tai kaikilta lähtevät vaatteet!

Strip-SWOT -menetelmämme sopii niin vuosisuunnittelupäivään kuin pikaiseen johdon retriittiin kelohonkamökissä. SWOT-analyysin jälkeen on helppo heittäytyä sitten erilaisiin tiimiyttämisaktiviteetteihin, kun kaikilla on jo valmiiksi hauskaa. Ja jos analyysi meni huonosti, niin siitä voi jatkaa sitten suoraan orgioihin - kaikillahan ovat jo vaatteet valmiiksi pois! Taattua hauskaa ja hyötyä koko yritykselle, johdosta juoksupoikaan!

Sivustan Strip-SWOT - tilaa heti! Konsulenttimme palvelevat teitä 24/7 - tai niiltä lähtevät vaatteet.

Kiiran Korven runoudesta

Täällä Sivustassa on harrastettu huonoa runoutta jo kohta melkein kaksikymmentä vuotta, joten uskoisin, että täällä on myös ehkä myös Suomen parhaat asiantuntijat aiheesta. En ole vielä ehtinyt lukea Kiira Korven arvostelujen mukaan ilmeisen abysmaalista runokirjaa, jota on jo ehditty syyttää ainakin lyriikan uhraamisesta rahan alttarille, inflaatiosta, Kuun muuttumisesta juustoksi, sekä mystisestä maitotalouskriisistä.

Oli runokirja hyvä tai ei, sehän varmaan myy, koska sen on kirjoittanut julkkis. Eivät hittielokuvat ole kriitikoiden mieleen, mutta ne myyvät. Eivät laskelmoidut pop-kappaleet ole kriitikoiden mieleen, mutta ne myyvät. Electronic Arts tuuppaa joka vuosi tismalleen identtisen urheilupelin markkinoille, ja sekin myy. Tekoälyt tuuppaavat nyt jo Amazonin täyteen sähkökirjoja.

Miksi lyriikkaa pitäisi pitää jotenkin korkeammassa asemassa? Se, että joku sotkee aforismeja ja päiväkirjoja ja lyriikkaa keskenään, ei vähennä Bashon tai Shakespearen arvoa. (Itse asiassa, tarkemmin ajateltuna, juuri näinhän Sivustakin tekee, joskin tässä touhussa ei ole mitään järkeä, siinä missä Korven teoksessa on sentään edes jokin omakohtainen, ehkä jopa voimaannuttava sanoma.(*))

Itse olen sitä mieltä, että mitä enemmän lyriikkaa kirjoitetaan ja luetaan, sen parempi se on lyriikalle, riippumatta lyriikan tasosta. Tämä on nimittäin hemmetin hankala tyylilaji, koska oikeiden sanojen etsiminen ja niiden laittaminen järjestykseen niin, että vain muutamasta sanasta välittyy tunne, on pirun vaikeaa. Saati sitten sen laittaminen internetin pimeisiin kulmiin ihmisten silmien eteen.

Lyriikka on olemassa ilmankin kustannuspäätöstä. Hyväksyn sen, että joidenkin runojen kohdalla kustannuspäätös tehdään kaupallisin perustein. Ja hyväksyn myös sen, että ammattilaiset tekevät työnsä ja kirjoittavat oman näkemyksensä päivälehteen. Lyriikka on myös olemassa, vaikka siitä ei päivälehdessä kirjoitettaisi tai siitä ei pidettäisi. Se kasvaa tunteista. Pahinta olisi, jos kukaan ei siitä välittäisi. Ja siltikin se kasvaisi täällä, pienessä, unohdetussa, internetin nurkassa.

 Hei Kiira Korpi
  oravatkin kirjoittaa
    mitä haluaa
  Huumori tai ikävä
    toimii aina lyriikka.

---

*) Tai no, ottaen huomioon, että koko Sivustan on kirjoittanut liki ääretön määrä oravia, jotka vain paukuttavat näppäimistöä satunnaisesti etsiessään pähkinöitä, tämä on itse asiassa aika hyväkin suoritus.

Loskainen loppu

Siellä se oli, siellä työpaikan pöntössä. Tuijotti vastaan kuin teini, joka on juuri sanonut ruman sanan ja odottaa haastaen, että mitäs nyt aiot tehdä.

Se oli Marianne-karkkipaperi. Edellinen vessan käyttäjä oli mennyt ja syönyt karkkia vessassa ja pudottanut sitten paperin pönttöön, missä se lillui sulassa sovussa paperinpalan - ja kenties jonkin muunkin - kanssa. En tiedä, en kurkistanut paperinpalan alle.

Olin kauhean dilemman edessä. Vetääkö pönttö kaikkien ohjeiden vastaisesti, ehkäpä laukaisten liikkeelle sen Suuren Putkistotukoksen, jota sitten 2030-luvulla muistellaan Tampereen takametsissä kärvistellessä, kun Helsingistä tuli kertaheitolla asumiskelvoton - vai sukeltaako ihmisjätteiden joukkoon ja nousta pinnalle voitonriemuisesti karkkipaperi kourassa, ja kuolla sitten suurissa tuskissa johonkin eksoottiseen loistautiin kolme viikkoa myöhemmin?

Helsinki vai henki?

Helsinki vai henki?

Rahat vai kolmipyörä?

Iloista pilkkaa
  kepeyttä valkeudessa
    En tahdo päättää.

Presenssi

Elämään ujuttautuu joskus presenssi. Se on aina siellä jossain, välillä tietoisen ajattelun pinnan alla, ja välillä se pulpahtaa esiin kuin korkki. Se on läsnä Whatsapp-viesteissä, se on läsnä kalenterissa, se on läsnä kaikenlaisissa suunnitelmissa. Se on joskus kasvojen edessä ja joskus selän takana. Se on kaukana, ja joskus hyvin, hyvin lähellä.

Sitä voi olla vaikea määritellä, mutta tässä iässä sanoilla ei ehkä ole niin paljoa merkitystä - mutta toisaalta niillä on painava merkitys. Ehkä juuri siksi sitä ei halua määritellä, koska sanat saattaisivat taittaa sen luonteen ja lisätä sille painoa. Ne merkitsivät nuorena sekä paljon enemmän että paljon vähemmän, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Mutta sen tiedän, että on hyvä, että on olemassa presenssi.

Pim, sanoo tasku.
   Olet hypnotisoitu.
      Tule luokseni.