Tuijotan allakkaa ja mietin, miksi päiväys vaikuttaa niin tutulta. Jonkun syntymäpäivä? Varmasti, mutta ei kenenkään tuttuni. Konserttiliput Perähikiän Pierumaakareiden vuosijuhlaan? Ei, se on vasta ensi viikolla.
Ei, on hääpäiväni.
Muistan tuon maagisen päivän kauan sitten. Numerologisesti hyväksyttävä hääpäivän valinta. Sukulaiset, ystävät. Toiveiden mukainen hääkakku, koruton seremonia. Kaunis vaimoni iltapuvussaan, jota ei koskaan toiste käytetty. Takeltelu kysymyksen edessä.
Nyt tämä päivä on kuten kaikki muutkin päivät. Ei ole syytä juhlia. Ei ole ketään, jolle tuoda aamiainen sänkyyn. Ei ole edes ketään, jolle laittaa viestiä ja vahtia kännykkää vastausta odottaen. Ei ole olemassa meitä - ei ole ollut olemassa pitkään aikaan. On vain minä ja muistot eletystä elämästä.
Jos olisit siinä
ja kysyisit uudelleen
vastaisin kyllä
kiihkeästi suudellen
Jos valitsisit minut
en päästäisi pois
sitoisin sinut
kunnes maailma katois
Mutta olet jo poissa
mennyt maailmaan joutsenten
en saa sinua seuraa
kauas taakse merien
Käännyn poispäin
kohti aikaa tulevaa
jätän sun muiston
tähän taloon palavaan
Kai joku päivä
me vielä tavataan
Ystävyyden häivä
voidaan ehkä tavoittaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti