Junassa, matkalla vanhempien tykö, istun pariskunnan takana. He ovat keksineet uuden tavan piinata kanssamatkustajia - ei, ei suinkaan tekstiviestin näpyttely vanhalla Ericssonin kapulalla - jonka näppäinäänet on varmasti kehittänyt itse Saatana - vaan heillä on mukanaan uutuuttaan kiiltävä, kannettava multimeedio-PC. PC, jossa on DVD-asema. PC, josta ilmeisesti puuttuu kuulokeliitin.
Vaunun täyttää ensin kiihkeä naisen huokailu, ja katselen, miten ihmisten korvat alkavat punoittaa. Minuuttia myöhemmin joku ilmeisesti potkaisee Chandlerin tapaan oven sisään ja alkaa ammuskella.
Heillä on ollut häpyä kääntää elokuva melko hiljaiselle, joskin nykyelokuvissa se tarkoittaa sitä, että me muut matkustajat saamme nauttia pelkästään elokuvan ammuskeluista, tappeluista, autojahdeista, ja erotiikkakohtauksista. Vuorosanoista ei saa sanaakaan selvää.
Suomalaiseen tapaan kukaan ei sano mitään, vilkuilee vain vaivautuneesti toisiaan. Minä jään pois ja huokaisen helpotuksesta, enkä kadehdi niitä, joilla on vielä neljän tunnin matka edessä.
Hiljaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti