Seison käsi taikinakulhossa ja vaivaan. Talo on hiljainen; televisiossa Carrie pesee kenkiään Pariisissa, kauniin musiikin soidessa.
Mietin, jos yhteiskunta romahtaisi huomenna. Kaikki, mihin olemme luottaneet, katoaisi. Lentokoneet eivät lentäisi, pyörät eivät pyörisi, sähkö ei virtaisi töpselistä.
Mitä silloin ryöstäisin lähikaupasta? Mikä olisi se tärkein asia, jota hamstraisin itselleni? Vesi? Patterit? Säilyketölkit?
Ei. Minä hamstraisin mausteita. Pippuria, suolaa, meiramia, kardemummaa, muskottia, oreganoa, timjamia, rosmariinia, paprikaa, kanelia, rakuunaa, chiliä, basilikaa... Kaikkea mahdollista.
Koska vaikeimman ajan yli meidät auttavat muistot. Pullan ja piparkakun tuoksu, ne ihanat maut, jotka liittyvät siihen aikaan, kun maailmassa oli vielä kaikki hyvin.
Kaoottisessa, tuhotussa maailmassa joku voisi pärjätä hyvin myymällä muistoja.
Hiljaisen talven
illan täyttää muistojen
hempeä tuoksu.
Riisun esiliinani,
istun teemukin ääreen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti