Työpaikalla on aina muutama viikko vuodesta, jolloin koko paikka on kaaoksessa. Vuoden ensimmäinen pienehkö sotku tapahtuu yleensä tammikuussa, jolloin mietitään mitä ihmettä sitä oikeastaan tekisikään loppuvuoden. Tilanne jatkuu epämääräisenä sekoiluna jonnekin kesäkuulle, jolloin jostain oudosta syystä kaikilla on hinku "raivata pöytä ennen lomia." Kesäkuu on täynnä palavereita ja viime hetken purkkaviritystä, jotta työt vaikuttaisivat tehdyiltä. Sama toistuu joulukuussa, joskin pienemmässä mittakaavassa - joskin joulustressi tekee siitä pahemman tuntuisen kuin kesäisen kiireen.
Mutta kaikkein pahinta on elokuussa. Kaikki saapuvat intoa puhkuen kesälomilta töihin, "akut ladattuina" ja "valmiina tarttumaan uusiin haasteisiin". Elokuun ensimmäiset viikot vietetään innokkaissa ja loppumattomissa kokouksissa, joissa maalaillaan suuria ja fantastisia kuvia siitä, mitä sitten seuraavan kesäkuun kokouksissa yritetään paikkailla ja selittää parhain päin: "No juu, kyllä tavoitteet on saavutettu - jos vain sana 'saavutettu' määritellään sopivasti."
On se niin ihanaa olla töissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti