Aioin kirjoittaa jostain muusta, mutta Bloggeriin tullessani näin artikkelin
blogiväsymyksestä. Kouraisi syvältä. Minusta tuntuu siltä kuin sanat olisivat loppu, tyystin tyrehtyneet. On vaikea kirjoittaa mistään mitä ei olisi jo sanottu, tutkia mitään mitä ei olisi jo tongittu kuin tryffeleitä parhaaseen sadonkorjuuaikaan, sanoa mitään mikä ei kuulostaisi riittämättömältä.
Vapaana kesän,
nauraa lapsi kadulla.
Kiireetön olo.
Sisälle kahlehdittu
kaipaa jotain kaunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti