Astun ulos. Polkupyöräni on edelleen tallella - asia, joka hämmästyttää ja ilahduttaa minua joka kerta.
Tällä kertaa polkupyörässäni on jotain erityistä. Se näyttää aivan samanlaiselta kuin oma pyöräni, mutta jokin on silti väärässä. Oliko ketjunsuojukseni tosiaan tuon värinen? Oliko tarakka tosiaan tuossa asennossa? Onko lamppuni vaihtanut paikkaa?
Avain sopii. Kyseessä on siis oltava pyöräni.
Koko matkan kotiin ajaessani katselen epäluuloisena maailmaa. Onko jokin muu muuttunut? Kotona kuljen epäluuloisesti, esineitä haistellen. Jokin on erilaista, mutta mikä?
En saa koskaan varmaan tietää. Nyt minun on siis elettävä elämäni harhassa. Vai elinkö ennen harhassa ja nyt todellisuudessa?
Päässäni asuvat vihreät oliot tietävät, mutteivät kerro. Nauravat vain, perkeleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti