maanantaina, marraskuuta 18, 2024

Perjantairuuhkassa

Käyttäkää nyt niitä heijastimia, prkl.

Kotimatkalla punaiset ja vihreät valot sokaisevat
  mustat kulkijat luulevat että näen heidät, jos he näkevät minut
   kuin käänteiset strutsit he loikkivat tien poikki.

En olekaan pikkujouluissa
  minua ei kutsuttu
    vaikka yritin töissä vihjata.

Tien musta kosteus imee valon ja sielun
  tärkeätkin työt tuntuvat turhalta
    suussani pesii vain sammakoita.

En ole osa mitään tiimiä
  en tiedä mihin kuulun
    en tiedä, uskoako kehuihin.

Kotona pelaan jälleen tietokonepeliä
  siinä paikkani on selkeä
    ja elämän repliikit kirjoitettu valmiiksi.

keskiviikkona, lokakuuta 23, 2024

Ei voi osata

Kymmenet tuhannet seuraajani ovat ihmetelleet, että miksikä minulla on tuollainen "eritteet" -kategoria tässä blogissa. No, tälläisten juttujen takia.

Siinä minä toimitin Tärkeitä Asioita, niinkuin Tärkeän Ihmisen kuuluu. Tai, no, osallistuin alushoususillani aamiaisella työpaikan tiedotustilaisuuteen. Mutta se oli Tärkeää! (No ei ollut.) Vatsassa alkoi vääntää poikkeuksellisen ilkeästi, aivan kuin sieltä olisi jokin alien tulossa sanomaan kukkuu ja katso nyt vähän mitä syöt, senkin rasvamaksa, ja eihän täällä ole enää tilaa, että tulin nyt vain sanomaan että muutan nyt tästä ja avaimet sulla jo onkin.

No, kokemuksesta jo vähän oppineena lähden rynnimään kohti vessaa ketterästi kuin kirahvi ei, ja jo matkalla tajuan, että olen auttamatta aivan myöhässä, ja tavaraa alkaa tulla kuin sementtiä sekoittimesta.

Vessaan, alushousut lavuaariin, oma takapuoli pöntölle, hetkellinen tyydytys. Pesen kalsareita käsisuihkulla ja yhtäkkiä tajuan, että viemäri ei vedä. Altaassa lillivä ruskea liemi vaan nousee ja nousee uhkaavasti kohti lavuaarin reunoja ja koko työpäivän vievä siivouskatastrofi lähenee. Sammutan suihkun ja tajuan hetkellisessä intuition välähdyksessä, että minun on kutsuttava sisäinen Trainspotting-elokuvan Ewan McGregorini, ja työnnettävä käteni tuonne suolistorakkautta hersyvään ruskeaan, sattumia täynnä olevaan liemeen, ja avattava se kierrettävä tulppa.

Ja näin, rakkaat lukijat, näin minä olen viettänyt aamuni. Käsi kyynärpäätä myöten omassa ulosteessani.

Mites teillä?

torstaina, lokakuuta 03, 2024

Reeti


Kokkasin kalaa, ja unohdin viedä biojätteet.

Aamuneljältä heräsin sitten siihen, kun huoneeseeni saapui Löyhkä, joka ensin kysyi onko tyyny hyvin, esitteli sitten itsensä Reetiksi ja sanoi tulleensa käymään pariksi päiväksi. Että ei ole vaivaksi, asustelee pääasiassa keittiössä ja pitää huolen siitä, että mulla ei ole ruokahalua.

Reeti lähtee kyllä niskaperseotteella täältä heti kunhan olen herännyt kunnolla.

keskiviikkona, lokakuuta 02, 2024

Upside Down

by Apins on DeviantArt.


Piti kirjoittaa harjoitus peilikirjoituksella. Se oli yllättävän helppoa, aivan kuin käteni olisivat muistaneet jotain kauan sitten harjoiteltua. Stranger Things -televisiosarjassa on paikka nimeltä Ylösalaisin, jossa sisäpuoli kääntyy ulospäin, oikea vasemmaksi ja aika kulkee monessa ulottuvuudessa. Ehkä tämä runo on peräisin sieltä.


Pimeydessä väritön
Hiljaisuudessa äänetön
Välinpitämättömyyden tasainen tikitys

Tapa minut
Tapan sinut

Kädet toistemme kurkuilla
Metsästämme jotain, kunnes
  kaadumme mustaan tomuun.

torstaina, syyskuuta 26, 2024

Kaiken Herra

On kuin olisi syksy, mutta ei olekaan. Puut ovat vihreitä vielä syyskuussa ja eksistentialistinen kauhu kurkkii koko ajan mielen komeroista. Jos Elokapina kuolee, kiinnostaako ketään enää ihmiskulttuurin hiljainen tuhoutuminen?


Syvällä maailmankaikkeuden keskellä miljardit silmät itkevät kun idioottijumala popsii galakseja

Missä on se keskus kysyt

Meissä kaikissa

maanantaina, syyskuuta 16, 2024

Taikatuulitakki

On syksy, ja vedän tuulitakin ylleni
ja tunnen, kuinka
  P alkaa kadota Rismasta
  yllätysvokkaaleja kurkkii akkunasta
  vaikeemmat konsonantit muuttavvat etelään
  ja elämä hiastuu
Taekatuultakkij on se.

maanantaina, elokuuta 26, 2024

Päivän teams-mämmi

Sivustan toimituksessa suhtaudutaan hyvin joustavasti etätöihin, ja onneksi useimmista puista saa jo oikein kelvollisen 5G-yhteyden. Väliaikainen toimitussihteerimme Jalmari Ylä-Käpylä-Kepponen tosin haluaisi kaikkien palaavan samaan pesäkoloon perjantaisin, mutta useimpia pelottaa päätoimittaja Z:n edellisperjantaista peräisin olevan krapulan murina sen verran, että työterveydessä tiedetään tulostaa sairaslomalaput henkilökunnalle jo valmiiksi aina torstai-iltaisin.

Etätyöpäivien plussat:

  • Saa tehdä töitä rauhassa
  • Ei tarvitse pukea housuja
  • Säästää työmatkoihin kuluvan ikuisuuden

Etätyöpäivien miinukset: 

Se, kun tajuaa varttia ennen koko iltapäivän täyttävää palaveerosputkea, että ei ole syönyt mitään, ja ainoa ape on pakastimessa oleva jäätynyt kimpale mämmiä.

Ei silti, mämmi on hyvää.

Mutta silti.

keskiviikkona, elokuuta 07, 2024

Heippa threduliinit

Niin, Sivustakin on nyt modernisoitunut – tai siis potkittu pihalle Twitteristä – ja liittynyt tuohon zukkerperin lentävä kirnu/kampiakseli/vompatti -kolhoosiin, eli Threadsiin.

Osa näistä kirjoituksista päätyy sinnekin, joten sieltä niitä voi sitten ihastella, printtailla ja liimata monitorin kulmaan ja haaveilla mielessään kuinka IHANA sanan säilän heiluttaja täällä täytyy olla. (Päiväuniin tulen ilmaiseksi; "asiakaspalvelustamme" voi tiedustella yöllisen visiitin hintaa.)

Minulla on jo KAKSI seuraajaa. Oletko sinä KOLMAS?

Klikkaa tuosta itsesi ihanuuteen: https://www.threads.net/@thesivusta

(Halvalla menee, mutta kyllä nyt naurattaa, kun tuo "tägi" elikkäs "lappu" elikkäs "labeli" elikkäs "kategoria" on "meta", ja Threadsihan kuuluu Meta-konserniin. Hihihoho.)

maanantaina, elokuuta 05, 2024

Öisin sinä saavut


Öisin laskostut ylleni

  lepäät raskaana päälläni
    hivelet halujani
      kuiskit lupauksiasi
Avaat mustan sylisi
  tarjoat tummaa vettä janooni

Joka aamu olen syvemmällä sinussa
  joka ilta repeän enemmän halusta
Mutta tiedän
  etten kestäisi
    en selviäisi
    en eläisi
kuin onttona kuorena
  seuraavalle


tiistaina, heinäkuuta 30, 2024

Oletko aina pessyt ikkunoitasi väärin?

Jos pesee ikkunansa tarpeeksi harvoin, ei ole väliä milloin ne pesee ja millä. Kaikki on parempaan päin.

Avaan ja suljen parvekelasin, välissä suihkautan pesuainetta ja vilautan kuivauslastaa. Toistan, kunnes olen hinkannut muistot pois. 

Nelivuotiaana tyttäreni piirsi joulusaunan jälkeen joulukuusen höyrystyneeseen ikkunaan. Kuusivuotiaana isin. Joskus myöhemmin koko perheen. Nyt hän ei enää piirrä.

Tahmaiset sormenjäljet, löylyjen muistot
pyyhin ne kaikki pois.

Ja vaikka jätän jälkeeni raitoja,
näen silti nyt kaiken kirkkaammin.

sunnuntai, heinäkuuta 28, 2024

Kesälomalla

Tutkin puolukan kukkaa kuin mikroskooppi
  annan hyttysen hyväillä ihoani
    lasken käen antamia elinvuosia

Minua kaipaava voi etsiä minut rannasta

Sillä ylhäällä on kaaos,
  alhaalla rauha
                                                 ja kivinen polku välissä.


maanantaina, heinäkuuta 15, 2024

Vain matoja

Mies ja silmämato
AI:lla generoitu, koska näistä tulee vaan niin hassuja.

Tiedättehän korvamadot?

Minulla on silmämatoja. Ei sellaisia ällöjä valkoisia, jonka saa kun ui saastuneessa joessa Afrikassa, vaan sellaisia kuvia, jotka pomppii mieleen silloin kun on juuri nukahtamassa.

Joskus ne tarttuvat peleistä: Aikoinaan pelasin Tetristä niin paljon, että näin taivaalta putoilevia palikoita. Tai vanha Civilization -peli, jonka jälkeen kaikki näytti kuusikulmioilta.

Raaputin tuossa karstaa irti induktioliedestä sellaisella liesiraaputtimella, ja herran jestas että se oli tyydyttävää. Nyt kun suljen silmäni, näen vain miten suit sait, karsta irtoaa ja alta paljastuu kirkas lasipinta.

Tunnen jopa sen tunteen sormissani. Onko minulla myös käsimato?


sunnuntai, kesäkuuta 16, 2024

Hupsistasaatana

Nyt tiedän, miltä tuntuu, kun hapero, huoltoasemalta poimittu pahvikuppi täynnä kuumaa vettä ja erilaisia epäpuhtauksia hajoaa hellässä otteessani ja sen sisältö rojahtaa syliin sadan kahdenkympin vauhdissa moottoritiellä.

Ihan teitä, rakkaat lukijat, varten tein tämän ihmiskokeen, että teidän ei tarvitsisi kokeilla.

Ilman auton kaikenlaista hienoa automatiikkaa, jota ei pätkääkään kiinnosta autossa kaikuvat tuskanhuudot, tuo edellinen merkintä olisi nimittäin hyvinkin voinut olla Sivustan viimeinen - mikä olisi ollut erinomaisen ironista. Joten tästä eteenpäin saatte kiittää tekoälyä Sivustan olemassaolosta, ja ainoa todellinen vaaratilanne koski mahdollisia vielä syntymättömiä lapsia.

Tervetuloa vaan, tekoäly. Olen sinulle yhden velkaa.

(Sattui muuten aika paljon. Älkää kokeilko.)

torstaina, kesäkuuta 13, 2024

Kiitos ystävyydestä

Muistamme sinua

ruusulla arkun ääressä 


Musta auto vie sinut pois

taivaskin jyrähtää pahennustaan


Sade kastelee lasini

eikä kukaan näe, että itken


Ja aina kun näen mustarastaan

toivon että vielä vastaisit viestiini