Wanhaa kakkatankaa

Runotorstain aiheena on "ponnistus". En siis voi muuta kuin lainata itseäni liki kolmen vuoden takaa:

Raaka ponnistus
  kasvot vääntyvät tuskaan
    veden loiskahdus.
  Suolen vapautuminen
    on kuin pieni orgasmi

(Hassua sinällään: tämä on oikeastaan ensimmäinen tietyssä mielessä vakavasti kirjoittamani runo. Paskaahan se on - if you pardon the pun - mutta silti tämä jotenkin käänsi ns. vuoroveden yhtä ns. vuokseksi, jos näin voidaan sanoa.)

Vapaa-aikaa

Hinkkaan hellaa vimmalla mutta ryönätahrat eivät vain irtoa. Lehtipino kaatuu nurkassa itsekseen, ja kiroan. Mietin sukulaisteni tahrattomia koteja ja tunnen itseni huonoksi ihmiseksi. Parturissakin pitäisi käydä.

Istun tietokoneen ääreen ja huokaan.

Miksi me vielä
  mittaamme itseämme
    muiden aatteilla?

(Les Runotorstai.)

Mennyt maailma

Voi tsiisös, niinkuin edesmennyt enoni Latva-Kalle sanoisi. Tiramisu on kadonnut kuin tuhka tuuleen; ihan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Surua tässä pitää liputtaa, valitettavasti. Sillä kukaan muu ei Sivustaa ole palkinnut koskaan - tokko kukaan edes tämän blogin olemassaoloakaan enää tunnustaa, saati sitten muistaa.

Mutta Sivusta ei unohda.

Alakuloisna
  lataan sivun uudelleen -
    lisää autiutta.
  Hyvästi, oi toverit
    muistonne elää täällä.

Helppoa ja yksinkertaista

avara talvi
  turhuus kalvaa sielua
    tähtien alla

(Runotorstai)

Jippii!

Oravat osaavat ennustaa tulevaisuutta, kertoo uusi tutkimus.

Sivusta perustaakin täten Pörssi- ja Sääennustejaoston tutkailemaan huomista. Bahamalla nähdään!

Setä on ihan täpinöissään

Voiko näin hienoa paikkaa ollakaan? Projekti Lönnrot tarjoilee vanhoja suomalaisia klassikkokirjailijoita ja -runoilijoita - ihan ilmaiseksi!

Upeaa, että jotkut viitsivät!

Hetki rajaton
kuin meren sydän salainen ja syvä.
Sen pohjall' onni on
kuin mullan alla paisuvainen jyvä.

Sun katson silmihis
mä, havahtuviin salaisuuksiin noihin,
kuin portit aukenis
niiss' ensi taivaan esikartanoihin.

Näin, silmin nääntyvin,
kuin juonut oisin auringon ja sinen,
näin, täysin sydämin
en ennen nähnyt, ollut onnellinen.

Unto Kailas: Adagio

Sivustan blogikatsaus

Tänään, blogoslaviassa naidaan lapsia ja uhkaillaan perheitä.

Onpas kivaa ja kansalaisjournalistista.

Internetissä
  suoltavat kesät talvet
    samaa paskaa
  Pubissa voisin edes
    hukuttautua viinaan.

Hyvää uutta vuotta 2007!

Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.

Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.

Lainaus Eino Leinon runosta Hymyilevä Apollo.