...jota ei saa kuulla

Kuolema on kaupallista. Lehtimiehet ja operaattorit hierovat käsiään, joka kerran kun joku kuolee näyttävästi, sillä me luemme kaiken mitä saamme käsiimme, ja lähetämme ketjutekstareita toisillemme epätoivoisessa yrityksessä tuntea, että teemme edes jotain. Ja kun olemme sytytelleet kynttilämme ikkunalaudalle, ja etsineet syypäät poliitikoista, tai televisiosta, tai jumalattomuudesta, ja huutaneet kurkkumme käheiksi saippualaatikoittemme päältä, voimme palata takaisin töihimme tyytyväisinä siitä, että olemme edes tehneet jotain - ja muu maailma on tyhmä, kun se ei ymmärrä, että meillä on ratkaisut kaikkeen.

tätä en saa kuulla:
olen väärässä
minä en tiedä, mitä pitäisi tehdä
eksynyt vain vaikeisiin valintoihin
olen umpikujassa
auttakaa minua

sillä maailma on julma
ja minä julmempi
jokainen on oman onnensa seppä
ja minä olen vahvin

(Runotorstai, viime tingassa.)

Lehti käsittelee asiaa sentään oikein, toisin kuten muutama vuosi tsunamin yhteydessä. Mukava nähdä, että sielläkin on aikuistuttu.

Kansainvälinen

Milläköhän logistiikalla pallon toiselta puolelta lennätetty pangasius tulee halvemmaksi kuin norjalainen lohi, miettii insinööri ja siirtelee kalanpalaa hajamielisesti haarukalla lautasen laidalta toiselle.

Arkiarki

Suunnittelin osallistuvani arjen kanssa taisteluun, mutta Vuodatus ei pidä kommenteistani. Vaikka sanatunniste on poistettu, niin minulle kerrotaan, että

"Checking for comment spam...About to read from socket".

Jumankegula, että Vuodatus on huono palvelu.

Parraton peili
  suihkun märkä lattia
    kuppi kahvia
  Ajomatkalla töihin
    haaveilen eläväni.

Myöhemmin: kyllä se sitten toimi kun yritti muutaman kerran. Huono palvelu se on silti. Mitä tuo virheilmoitus muka kertoo kenellekään?

Hei, sinä kolmekymppinen mies

Oliko sitten ihan pakko?

Et tajunnut vihjettä?

Mikä siinä "vain kutsutuille" -termissä on epäselvää?

Pitikö viedä toiselta paikka?

Onko pakko heittää sovinistista herjaa?

Oliko pakko haukkua homot, vain koska pelkäät niitä (se näkyy silmissäsi)?

Äänesi kantaa muutenkin koko huoneeseen; onko sinun pakko juoda niin, että se kovenee?

Etkö voisi olla edes joskus hiljaa?

Ja sinä, sinä tyhmä ihminen, et edes ymmärrä koskaan olla häpeissäsi.

Seison sateessa
  sisältä kiirii nauru
    vihaan sinua.

Dance Macabre

Joskus päässä soi musiikki, jota en kykene laittamaan paperille. Mutta joitain sanoja osaan kirjoittaa. Lieneekö tämä nyt sitten tango?

Taivaan takana
kuljet sinä
taskussasi jotain
minulle kuuluvaa.

Herään pimeässä
yksin yöllä
hoen hiljaa nimeäsi
rukoilen jumalaa

Nään sinut sylissä toisen
kenen lienee, pelimiehen
ja nielen hiljaa kiukun kyyneleet

Etsin vastaantulijoista
sun silmiesi loistetta
ja mietin missä oot, sä mitä teet

Taivaan takana
kuljet sinä
taskussasi jotain
minulle kuuluvaa.

Herään pimeässä
yksin yöllä
hoen hiljaa nimeäsi
anelen jumalaa

On koneet liikkumassa
sinä mennyt, olet poissa
poltan kirjeet sulta ammoin saapuneet

Miljoonia ihmisiä
ohi kulkee, muttet sinä
kivikaduilla kirotun kaupungin

Taivaan takana
kuljet sinä
taskussasi jotain
minulle kuuluvaa.

Herään pimeässä
yksin yöllä
hoen hiljaa nimeäsi
huudan jumalaa

Lyhyt

Kas, kurkiaura
ne lähtevät
minä en.

Sekavaa sekoilua

Vaikka töissä viettää vuositolkulla aikaa samojen - mukavienkin - ihmisten kanssa, niin harvoin näistä työsuhdekavereista kuitenkaan pysyviä ystäviä tulee. On helppo olla työkaveri - sorvin ääreen kun on tultava kahdeksaksi ja vietettävä siellä kahdeksan tuntia. Todellinen ystävyys taotaan muissa tilanteissa; harvoin helpoissa, useimmiten yhteisten koettelemusten myötä.

Mutta mitä tehdä, kun ystävä joutuu matkalle, josta ei ole paluuta? Voi vain katsoa vieressä hidasta vajoamista, eikä oma, suojattu elämä anna mitään kiinnekohtaa - mitään, mistä tarttua ja ojentaa avuksi. Juoksemme kuin oravat ympyrää puun ympärillä, neuvottomina ja eksyksissä.

Ja sitten kaikki on ohi, ja kaikki katoaa kuin analogiset lähetykset digitaalitekniikan Saharaan.

Lähetys päättyy
  olemme pahoillamme
    emme osanneet.

Huomenta, Suomi! Hyvin pyyhkii!

Runotorstaissa vanhoja kiviä. Lauantaiaamun synkkä sade paiskoo ikkunalaudoille. Pöydällä Hulluuden vuoret ja tyhjä oluttölkki.

kivien alla
  unien sukupolvi
    hautoo kostoa
  ikiaikaiset menneet
    ja keltainen kuningas

Niin, ja tämä oli sitten viimeinen kerta kun virallisesti osallistun Runotorstaihin, protestina Vuodatuksen roskapostisuodatukselle, joka minulle taas ystävällisesti kertoo

"select phrase from captcha where id=9354Checking for comment spam...About to read from socket"

En viitsi pelleillä sen kanssa enää.

Syvä huokaus

Aamun kokous,
  ääni puhelimessa:
    "Olet arvoton"
  Kun sen tarpeeksi kuulee
    siihen alkaa uskoa.

Ai niin...

...muuten olen ihan sitä mieltä, että Vuodatus on aivan paska. Nytkin se kertoo minulle ystävällisesti, että

select phrase from captcha where id=171Checking for comment spam...About to read from socket

Ihan vitun ystävällistä ja elämää helpottavaa. Eikä ole edes ensimmäinen kerta. Viime aikoina tuntuu siltä, että joka kerralla se sanoo ihan samaa, kun yrittää lähettää kommenttia.

Mnoon ihan päissäni

Pöydällä pullo, mallasviski
toisella tiskaamaton tiski
ulkona vain tuulen havina
sisällä näppäimistön rapina
mies katsoo ulos, pysähtyy
"tässäkö elämä", itseltään kysyy
astut sisään ja hymyilet
sateen yltäsi ravistelet
tervetuloa, elämäni syy
kanssasi sydämeni pysähtyy
en toivoisi vierelleni muita
en vaikka lupaisivat kuita
käperry viereen, suutele minua
ja ikuisesti lupaan rakastaa sinua.

Runotorstai, ei ihan yllättäen.

Haluatko päähäsi muutakin kuin hilsettä?

Ole hyvä. Ei kestä kiittää.

Yst. vast. tlk. nimim. "jo kolmatta päivää sama musiikki soi päässä, olenko viallinen?"

Tuossa aiemmin illalla, keskellä perjantai-illan keskustaruuhkaa ohi vilahti nuori tyttö polkupyörällä.

Valoitta.

Ilman kypärää.

Päin punaisia.

Vaivautumatta edes hiljentämään vauhtia.

Kääntyen keskelle liikennettä.

Jotain tolkkua, perkele. Ymmärrän toki, että jotkut kaipaavat jännitystä elämäänsä, mutta onko sitä nyt pakko hakea keskeltä liikennettä?

Nelivuotias

Välillä toivon
  ettet koskaan kasvaisi,
    jättäisi meitä
  silti odotan päivää
    jolloin jäämme taas kahden.

(Runotorstai, tietenkin. Aihe "Lapsi".)