2077

Sorayama, ah, Sorayama

Tykkäsin tästä itse. Mitä ei tietenkään koskaan pitäisi sanoa, mutta koska tämä on MUN egonkohotusblogi, eikä esimerkiksi naapurin Jarmon, niin miksipä sitten en myös kehuisi itseäni. Koska ei täällä kukaan muukaan sitä tee.

Tämä on teille kaikille cyberpunkia rakastaville.

Metsästän öisessä kaupungissa
  vaihdan sieluni kromiin

nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin
  korvissani raivoaa metalli ja veri

mikä on todellista ja mikä on totta
  kysyn ja kohotan aseeni

hän kiroaa minut kuten tuhat kertaa aiemmin
  nuo elottomat kasvot ja katkera hymy

takerrun silti jokaiseen ystävälliseen eleeseen
  rakastan ohuesti koska vielä voin

kunnes katoan kaikkeudesta
  roihuten kuin aurinko