Muistan vielä

Muistan vielä
miltä rakkaus maistuu.
Kirpeiltä omenoilta
suolaisilta perunoilta
suklaisilta suukoilta.

Muistan vielä
miltä rakkaus kuulostaa.
Hiljaiselta hymyltä
iloiselta huomenelta
itkulta kainalossa.

Muistan vielä
miltä rakkaus tuoksuu.
Kuulaalta talviaamulta
savuiselta saunalta
pierulta peiton alla.

Muistan vielä
miltä rakkaus tuntuu.
Kihelmöinniltä huulilla
nipistelyltä niskassa
kädeltä kädessä.

Muistan vielä.

Billions and billions...

Kävelen yksin kotiin pakkasessa. Käsiäni paleltaa ja toivoisin, että voisin lämmittää niitä jonkun toisen ihmisen käsien ja hymyn ja katseen lämmöllä. Sitten vilkaisen ylös ja ilahdun nähdessäni vanhat ystäväni Orionin, Rigelin, Betelgeusen, Siriuksen, Jupiterin, Aldebaranin, Procyonin, Reguluksen, Arcturuksen, Mizarin, Vegan, Polariksen, Marsin, Kapellan, Polluxin ja Kastorin.

Tähdet ovat ihmiselle ikuisia ja muuttumattomia; ne loistavat vuosimiljardien ajan, eivätkä murheemme ja maailmamme liikuta niitä. Niiden elämä on väkivaltaista mutta hidasta, ja ne muuntavat sisuksissaan vetyä ja heliumia meidän rakennusaineiksemme.

Niin, meidät on tehty kuolleista tähdistä; meidät jokainen. Kaikki mitä ympärilläsi näet, on tähtien tuottamaa; ja meitä lähimmän tähden, Auringon, energia luo kaiken elämän.

Me olemme velkaa tähdille niin paljon, emmekä me voi koskaan maksaa takaisin. Mutta ehkä juuri niiden pyyteettömyys lämmittää sieluani, kun näen ne ja luettelen hiljaa mielessäni niiden nimiä, joista ne eivät itse tiedä mitään.

Katsokaa taivaalle.

Hei Alcor, Mizar
  hei Procyon ja Rigel,
    vanhat ystävät
  Saanhan vielä tanssia
    kanssanne yhden kerran?

Pannaanko aivoihin vai syöttekö itse?

Luin lehdestä toksoplasmoosista, tuosta pienestä loisesta, joka ilmeisesti tekee kantajastaan pelottoman, jotta se tulisi syödyksi ja loinen pääsee leviämään seuraavaan kantajaan.

Mielenkiintoista kyllä, se tuntuu susille antavan myös luonnollisen johtajan ominaisuuksia. Toksoplasmoosia kantavat sudet päätyvät laumanjohtajiksi peräti 46 kertaa muita todennäköisemmin.

Tämä herättää kysymyksen, onko maailmassa jo yrityksiä, jotka tartuttavat toksoplasmoosin ihmisiin ja kutsuvat sitä johtajuuskurssiksi, mainostaen sitä suden kuvalla? Ja jos näin on, niin milloin tämä rantautuu Suomeen ja minä päivänä yli 50% Suomen poliitikoista kulkee ympäriinsä loinen aivoissaan? (*)

No, tuleepahan taas Sivustan kvääri-, leipuri- ja eläinekologian osastolle töitä.

---

*) Kyllä, tiedostan, että on ihan mahdollista, että tämä tapahtui jo ajat sitten. Se selittäisi niin paljon.

Taas on polvet ruvella

Kartat näyttävät meille aina vanhan maailman. Jostain menee polku, vaikka siinä on nykyään tie. Jossain on peltoa, vaikka siinä on nykyään talo. Jopa puhelimesta löytyvät, jatkuvasti päivittyvät kartat ovat aina vähän jäljessä maailmaa.

Minusta se on lohduttava tunne. Pidän siitä, että kartat antavat minun ikäänkuin nähdä siihen neljänteen ulottuvuuteen, jota myös ajaksi kutsutaan. Sen sijaan, että kuljen vain vastustamattoman ajan virran myötä pohjaan ja kiviin raapiutuen, voin välillä aina kurkistaa niin taakse- kuin eteenpäin ja ainakin kuvitella olevani hetken jossain toisessa ajassa.

Lennot Thaimaahan
  vai neljän vuoden taakse?
    Mis on mun TARDIS?

QFT

Mitä enemmän maailmaan ja maailmankaikkeuteen tutustuu, sitä oudompi, ihmeellisempi, kylmempi ja kammottavampi paikka se on. Kaikki on illuusiota, meidän vajavaisten aistiemme ajamaa. Mikään ei ole sitä miltä se näyttää eikä missään ole järkeä; me olemme pääasiassa tyhjyyttä ja värähtelyjä universumin kvanttivaahdossa; tai ehkä kaksiulotteisia hologrammeja äärettömyydessä.

Siksi meidän on löydettävä lohtumme ja merkityksemme nautinnosta, kauneudesta, rakkaudesta, mielekkäästä tekemisestä, toisista ihmisistä. Sillä vaikka nekin ovat illuusioita, ne ovat illuusioita, joille me päätämme antaa merkityksen. Ja jos päätämme antaa joillekin asioille merkityksen, voimme myös jättää toiset huomiotta. Koska, jollain hyvin fundamentaalilla tavalla, me luomme jokainen oman todellisuutemme tuosta universumin juurien kvanttivaahdosta.

Miksi siis pelkäisin muiden illuusioita?

Minun illuusio
sinun illuusio
voimme olla onnellisia hetken
jos rohkeasti jaamme.

Sivustan niksinurkka, osa H

Tiedättekös kuulkaa ilmaiset tuoksunäytteet? Se on se kun pahaa-aavistamattomana menet kauppaan hakemaan laardia ja gyldyyriä, niin parikymppinen konsulentti nappaa kyynärvarresta ja kuiskailee viekoittelevia sanoja korvaan, ja sitten sinne kassin pohjalle jotenkin päätyy noin atomin kokoinen pullo jotain miesten tuoksua.

No, just ne.

Tulin vain siis siihen tulokseen, että Versacen "Pour Homme" sopii ihan älyttömän hyvin roskikseen peittämään kalanroiskeiden hajun. Eikä maksanut mitään!

Taas on tarjolla "uutta" ja "mullistavaa"!

Koska Sivustan toimitus seuraa aina aikaansa ja on ns. digitaalisaation aallonharjalla, Sivusta löytyy nyt myös tuosta uudesta "mikrobloggauspalvelusta" eli Twitteristä. Jos ei muuten jaksa tilata millään härpättimellä, niin ainakin voi laittaa Sivustan sitä kautta seurantaan. Samat jorinat sinne päätyy kuin tänne, mutta lyhennettynä ja muutenkin hankaloitettuna. Ja ehkä joskus jotain ekstraa.

Tili on loogisestipoogisesti tietenkin @sivusta.

(TikTok, you say? Kuulostaa syötävältä.)

On tämäkin yksi stanan työmaa

Mihinkäs sitä, ihminen, nyt puolisoa tarvitsisi?

Esimerkiksi muistuttamaan, että rullaa nyt vaan sen eteisen maton pois turvaan ennen kuin kantaa joulukuusen pihalle, ellei halua imuroida koko iltaa.

Löydän sukasta
  jälleen kuusen neulasen
    viimevuotisen.
  Ei opi ihminen, ei
    edes viisikymppinen.

Draft

Sivustan toimitusprosessihan sujuu jotakuinkin niin, että aamuisin päätoimittaja Z ensin huutaa krapulapäissään vähän aikaa muulle toimitukselle, valittaa sitten kauheasta metelistä, antaa potkut koko sakille ja lopuksi paiskaa puoliksi syödyllä omenalla lähintä kesäharjoittelijaa. Jollain erikoisella tavalla, jota toimitus ei ole vielä onnistunut (eikä oikeastaan myöskään uskaltanut) selvittää, omenaan on jyrsitty juttuaiheet, joita sitten toimitus lähtee piripäissään setvimään.

Uuden vuoden juhlien jäljiltä löytyi kustannuspäällikön pöydän takaa itse kustannuspäällikön lisäksi myös muutama vanha omena, jotka viime vuosien keskivertoa vikkelämmät kesäharjoittelijat olivat onnistuneet väistämään. Itse juttujahan ei ole kirjoitettu, mutta tässä tärkeimmät otsikot, joista ei koskaan tullut kirjoitettua mitään:

• Sivustan eeppinen ooppera ummetuksesta: synkronoitujen suolten kaupunki.
• Väärin kakkaavien yhdistys
• Kuinka pimppibloggaus aiheuttaa vihaa ja kyräilyä
• Blogien luokittelu tv-sarjojen mukaan

Viimeisin omena on radiohiiliajoitettu vuoteen 2004, eli siihen aikaan kun blogeja oli muitakin laatua kuin sisustus- ja sijoitusblogeja. Tai no, jos blogit.fi -palvelua katsoo, niin blogien tyypit nykyään ovat seuraavat:

Lifestyle

Sisustus

Ruoka

Perhe

Kauneus

Muoti

Käsityö

Matkailu

Terveys

Liikunta

Suhde

Eläimet

Rakennus

Puutarha

Kulttuuri

Muut

Kamalaa. En teistä tiedä, mutta minusta kaikki muut noista paitsi ehkä "eläimet" voisi romauttaa tuon ensimmäisen "Lifestyle" -kategorian alle. On vain Lifestyle, Eläimet ja Muut. Ja olen ylpeä siitä, että Sivusta on ehdottomasti "Muut". Jos joku tälle nimetyn kategorian keksii, niin teen kaikkeni, että tämä blogi pysyy sieltä kaukana.

(Joskin tämähän on Suomen ainoa oravien pyörittämä blogi. Mutta sen aiheena ovat toki pääasiassa ihmiset.)

Etäkokousetiketti ja paluu kustannuspaikalle

 Pandemia-aikana täällä Sivustan toimituksessa oli kolme pääsääntöä:

1. Etäkokouksissa on aina housut jalassa
2. Ennen töitä puetaan päälle, vaikka ei olisi kokouksia
3. Henkilökohtaisesta hygieniasta huolehditaan, vaikka kukaan ei olisi haistelemassa
4. Olutta ei avata ennen kuin viimeinen kokous on päättynyt

Pandemia-ajan jälkeen haluan lisätä kolme korollaaria näihin pääsääntöihin:

1. Paidasta voi silittää vain etuosan, ja housuja ei kukaan näe videokuvassa. Eivätkä pienet rypyt.
2. Jos ei riisuudu, ei tarvitse myöskään pukea päälle.
3. Hajuaisti turtuu yllättävän tehokkaasti, geelillä voi tehdä ihmeitä, ja parta on muodikas.
4. Jos tissuttelee pitkin päivää, saa pidettyä luovan tilan päällä pitkään.

Eiköhän tämä tästä.

Kyräilen muita
  taas toimiston nurkassa
    MUN KAHVIMUKI!