Kun lapsi seisoo ruokapöydän vieressä kyyneleet valuen ja ulvoo ruokaa, niin kyllä vain vuosimiljoonaiset vaistot kuristavat sydäntä. Ei sillä väliä, että viimeisen puolen tunnin ajan kaikki yritykset lapioida kalkkunakeittoa suuhun on torpattu kommentilla "ei kelpaa", ja että hyvin tietää, että termi "ruoka" tässä tapauksessa on laajennettu koskemaan myös vastaleivottuja joulutorttuja, joiden saaminen luonnollisesti riippuu merkittävästi edellämainitun kalkkunakeiton syömisestä.
Vaistot on silleen hassuja, että sitä haluaisi tehdä mitä tahansa, että lapsi olisi onnellinen ja lakkaisi huutamasta. Ja sitten kun tekee sitä ihmeellistä asiaa, että harjoittaa sitä vapaata tahtoa ja kykyä järkeillä itsensä vaistojen ohitse, sitä ihmeellistä asiaa, joka meidät eläimistä erottaa, niin sitä tulee niin helvetin paska olo. Ja tuo ipana vaistoaa sen kyllä.
Ei ole helppoa tämä ihmisenä olo, ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti