Numerosi ei ole enää puhelimessani
nikkisi lähti jo pikaviestimestäni
En ole tavannut sinua vuosiin
en puhunut kanssasi kuukausiin
En tiedä mitä sinulle kuuluu
enkä edes sitä missä asut
Mutta joka aamu kuljen vanhan asuntosi ohi
katson tiukasti tien toista laitaa
Ei olisi pitänyt ottaa sinua elämääni
kulkea tutuissa paikoissa kanssasi
Sillä ne kaikki irvivät nyt minulle
jotta en unohtaisi.
(Runotorstai, hähä.)
Menneet tulevat räntäisinä hiutaleina vasten kasvoja jos joutuu kävelemään vastatuuleen.
VastaaPoistaNoinhan siinä käy.
VastaaPoistaHyvä runotarina siitä miten vaikea on tyhjentää muistin kovalevyä.
VastaaPoistakäännä:mukavaa kun tuli sekin koettua.kanssasi.
VastaaPoistamutta missäpä muualla sitä kulkisi kuin tutuissa maisemissa, ikävä kyllä
VastaaPoistaEi unohtaminen ole niin helppoa.
VastaaPoistaKiitos kommenteista, kauniit.
VastaaPoistaMun mielestä hyvä teksti! Tasapainoinen ja tosi.
VastaaPoista"Tasapainoinen ja tosi."
VastaaPoistaKumpikin sanoja, joita toimituksessa ei ole kuultu sitten vuoden 1939 pakkasten. Kiitos.
Unohtamisen vaikeus ja muistamisen tuska.
VastaaPoistaJuu ei oo täältä tuo.
VastaaPoista