Menin sitten ja osallistuin. Laitoin pari tusinaa liuskaa kirjekuoreen, ja lyhyen sisäisen kamppailun jälkeen annoin kuoren postitädille. Hän halusi laittaa siihen ehdottomasti joitain kauniita postimerkkejä, koska "sehän oli matkalla runokilpailuun."
Nyt on jotenkin haikea olo, aivan kuin olisi päästänyt koko talven hoivaamansa eksyneen oravan vapauteen. Siellä se tohottaa puun latvassa, isopäisenä ja vähämielisenä, eikä se enää koskaan tule takaisin. Kunhan ei vain jäisi auton alle.
Minä olen kuin
sipulipuutarha:
täynnä kyyneliä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti