Pihvimatematiikkaa

Ei, en aio sanoa kuukkeleista mitään, älkää huolehtiko. En aio väittää itkeneeni vuolaasti lavan edessä, kun en saanutkaan palkintoa; en väitä synnyttäneeni mellakkaa gaalassa vedettyäni raatia turpaan; en poistuneeni naisbloggaajan kanssa paikalta; enkä etenkään päätyneeni naisbloggaajan kanssa sänkyyn.

Sen sijaan ajattelin harrastaa matematiikkaa.

Aamuinen Helsingin Sanomat kertoo, että 450.000 matkakortin säilyttämiseen pitää varata 200.000 euron vuotuinen määräraha.

Siis hetkinen, jos yksi matkakortti on noin 55x86x1 mm kooltaan, niin 450.000 matkakorttia vie siis noin kaksi kuutiometriä tilaa - siis keskimääräisen kellarikopin verran.

Lasketaanpa. Alepasta saisi nyt kympillä kilon sisäfilettä. Kaksi kuutiometriä sisäfilettä olisi arviolta tuollaiset kaksi tonnia sisäfilettä, eli siis noin 20.000 euroa. Oletetaan vielä, että kyseinen sisäfile halutaan pakastaa, ja ostetaan Electroluxilta muutama ECM2255 arkkupakastin (sisätilavuus 221 l), joita siis tarvitaan kymmenen. Jos ne maksavat nyt vaikka alennuksessa 499,-, niin niistä tulee hinnaksi siis pyöreästi viisi tonnia.

Sähkö maksaa noin 60s/kWh, ja ko. pakastin kuluttaa noin 212 kWh/vuosi, eli siis kymmenen pakastinta kuluttaa 1272€.

Kokonaiskustannus siis vastaavasta määrästä hyvää, mureaa possun lihaa olisi siis tuollaiset 26300€.

Jos Alepasta nyt loppuisi possu sen jälkeen kun olemme saaneet sen ostettua (kaksi tonnia on aika paljon), ja nälkäiset teekkarit kiipeilisivät ikkunoista kuin aivoja jahtaavat zombiet, joutuisimme palkkaamaan aseistetut vartijat kellarikomerossa hyrisevien pakastimien seuraksi. Otetaan kokeneita vartijoita (10.83€/h, teekkareihin on vaikea osua), ja maksetaan yölisä (1.31€/h), niin vartijoiden palkkaaminen ympärivuorokautiseen ja -vuotiseen työhön maksaa siis 106.300 euroa + sivukulut (50% noin pyöreästi 159.000 euroa.)

Nyt meillä on kellarikomero täynnä pakastettua sisäfilettä, sähköt maksettu ja aseistettu vartija odottamassa ensimmäistä sisääntulijaa. Kokonaiskulut ovat siis 185.750 euroa, joten panoksiin jäisi varaa vielä 14.250 euroa.

Kyllä sillä kelpaa jo teekkareita roiskia.

Päätoimittaja kohotti väsyneet silmänsä kohti nuorta toimittajaa ja mutisi: "hetkinen, eiväthän matkakortit pilaannu?" Hänen kätensä liikahti tahdottomasti kohti salaluukun aukaisunappia.

"Eivät, tämä on ironiaa", kiirehti nuori toimittaja, kiusallisen tietoisena siitä, että seisoi kyseisen salaluukun päällä. Z oli merkinnyt sen maalarinteipillä lattiaan ettei itse putoaisi vahingossa golfatessaan. "Oikeasti yritämme huumorin keinoin saada ihmiset huomaamaan, että käytetty rahasumma on järjettömän iso."

"Onko?" kysyi Z, sillä hänelle kaikki numerot yli kahdenkymmenen menivät yli ymmärryksen.

"On", vastasi nuori toimittaja ja yritti vaivihkaa siirtyä lähemmäs salaluukun reunaa.

Z yritti hahmottaa verestävillä silmillään tekstiä. Edellisen illan ryyppäysreissu oli jälleen pyyhkinyt hänen muistinsa, ja krapula oli kammottavin miesmuistiin. Sitäpaitsi, nuoret, innokkaat toimittajat ärsyttivät häntä suunnattomasti. Ehkä tämän oli parasta antaa vain mennä.

Z ynähti hyväksyntänsä epämääräisesti ja nuori toimittaja livahti kiitollisena ovesta ulos. Z avasi työpöytänsä laatikon ja otti esille krapulalääkkeensä: pullollisen viskiä, jonka kyljessä luki "sisäisesti", sekä revolverin, jonka piipussa luki "ulkoisesti".

Toistaiseksi hän oli aina ottanut ryypyn.

Kiitos

Sivusta-konsernin punatulkku-, viherpeippo- ja keltatiaisosasto kiittää omasta ja oraviensa puolesta tästä kunniasta.

Oi kauniit neidot,
  nyt ei enää harmita
    kuukkelittomuus.
  Kohotan teille maljan,
    ylitsevuotavaisen.

Me emme toimi

Blogger ei kuulemma toimi, eikä blogspottiinkaan pääse ja blogilistakin ryttyilee. Kaupallisuuden osuutta asiaan epäillään ja kapitalismin henki on nähty tapahtumapaikalla.

Tämä ei siis ole päivitys, vaan häiriö kansainvälisessä kuvayhteydessä.

Kiitos.

Bloggaan, siis olen.
  Olen, ehkä siis bloggaan.
    Johan on turhuus.

Onko tämä nyt sitten meemi?

No Milla, linkitäpä sinä sitten vuorostasi minuun, niin virtuaalinen spermani kohtaa sinun virtuaalisen munasolusi, ja saamme yhdessä aikaan jotain tajunnan räjäyttävää ja blogistiikan villeimmätkin rajat ylittävää kansalaisjournalismia.

Ei vaiskaan, lukijoita minä vain haluan. Mielellään semmoisia, jotka lukevat jokaisen sanani kolmeen kertaan ja huokaavat syvään jokaisen jälkeen, mutta konsernille kelpaavat kyllä kaikki.

Luova tauko

Joku muukin kaipaili sanojaan pois siitä vankilasta, joissa niitä pidetään aina näin viikonloppukännien välisinä ajanjaksoina.

Minusta on ihan hyvä idea antaa kirjoittamislihaksen levätä välillä. Jos rautaa pumppaa joka päivä, niin tulee ylikunto ja lihassärkyä; sama pätee varmasti myös aivoon tai kirjoittamislihakseen.

Sivustan rauhas- ja passiväärennös -osasto (yllättyisitte, jos tietäisitte miten paljon yhteistä niillä on) suositteleekin jokaiselle bloggaajalle pidennettyä bloggaustaukoa, ja pienehköä bloggausjumppaa:

Ota tukeva asento penkillä, siirrä jalkakahleet sivuun, etteivät ne häiritse vapaata liikkumista, ja teippaa hiirikätesi kiinni hiireen.

Liikuta hiirtä ruudun vasemmasta laidasta oikeaan kymmenen kertaa.

Liikuta hiirtä ruudun ylälaidasta alalaitaan kymmenen kertaa. Tällä harjoituksella saadaan hiiri lämmiteltyä, sillä huonosti lämmitetty hiiri saattaa kaataa koneen.

Avaa blogialustasi ikkuna, ja napsauta "uusi merkintä" -ikonia ja sen jälkeen "julkaise". Toista harjoite kymmenen kertaa.

Seuraaaksi siirrytäänkin teille iloisille pikkupirpanoille tutumpaan toimintaan, eli kopiointiin. Ota pöydältä satunnainen paperi, ja kirjoita siitä jokin satunnainen kappale. Toista kymmenen kertaa. Esimerkki:

Erbjudandet förutsätter ett fortlöpande Welho bredbandsabonnemang för minst 6 månader (från 19,90/mån). Normalpris: kabelmodem 69,- och WLAN kabelmodem 139,-. Öppningsavgift 30,-. Welho datasäkerhet 6,-/mån.

Tämän jälkeen kirjoitetaan ihan vapaata tekstiä hetken aikaa, yritetään kanavoida henkiä ja repostellaan kielillä:

fjqwoief jqw fgkeyt k05+4 y549k 454k yt543k7q
a3tgkr4w0k5y 435ky 9we rkgh+2w b4k4eg'k w4+k0254+0 k+kgh +45k keså'pkrgz'åsdpkg po kdrgpoweksprg okewk9psdo gpeok rgkweåprg okweporg keowk år'kg å'åp ekrgkowe pokgjrewp9j tåprewj pgnej tgwej gpokjewrpgkoepr gwjeoijersgeorgijeor jreåseäkv pok pg.

Noniin, tunnetteko jo miten energiat virtaavat ja blogirauhanen alkaa tykyttää?

Kolmantena harjoituksena tuotetaankin sitten jo ihan järkevää tekstiä. Avataan sanakirja satunnaisesta kohdasta, ja kirjoitetaan sana blogiin.

"Paino".

Mitähän se meille tuokaan mieleen? No aivan, verkonpainon! Ja siitä tietysti hyppää mieleen mafiosojen ihastuttava tapa ruokkia kaloja valamalla betonikengät vasikalle ja heivaamalla tämä sillalta jokeen. Mistä luonnollisesti tulee mieleen lehmä autiolla ja pimeällä niityllä, jossa vieläpä sataa. Ja näin voidaan aloittaa blogientry:

"Näin kerran lehmän, joka märehti yksinään pellolla sateessa. Minä olen tuo lehmä. Tai ainakin minusta tuntuu siltä usein: olen tyhmä ja yksinäinen. Tai ainakin seison sateessa. Mikä mahtaa olla lehmyyden syvempi sisus? En tiedä, mutta saavatko lehmykäiset flunssan jos on märkää? Ystäväni sanoo, ettei saa."

Ja niin edelleen. Näin voimme generoida pupputekstiä, joka kuitenkin vaikuttaa blogilta. Kun tällaista on tarpeeksi kirjoittanut, niin sitä joko ampuu itsensä, tai vaihtaa aihetta. Ja kas, ongelma ratkaistu.

(Eh. Pitänee jutella noista rauhasasioista tarkemmin tuon osaston kanssa. Siellä taitaa olla vakava vajaatoiminta menossa...)

Kummallinen kuutonen

Kerrankin meemi, johon voin osallistua! Tämä löytyi palasta maailmaa.

(I): Kenen menetys on ollut kaikkein kovin pala tähänastisessa elämässäsi?
Ystäväni.

(II): Oletko katsonut vierestä jonkun kuolevan?
Kyllä.

(III): Oletko halunnut joskus todella tappaa jonkun?
Kyllä.

(IV): Voitko kuvitella itsesi palkkatappajana?
Kyllä.

(V): Mikä olisi hautajaistesi paras osuus?
Ruumiinvalvojaiset, joissa viina virtaa ja laulu soi.

(VI): Miten haluaisit itse kuolla?
Paras kuolema on jaettu kuolema.

Miekan suhahdus
  metalli puuta vasten
    punainen vana.
  Tänä yönä kuolema
    korjaa jälleen omansa.

Irrallaan

Pöydällä kolme tyhjää viinilasia, kolmasosa piirakasta jäljellä. Kietaisen elmukelmua vuoan päälle ja teen tilaa jääkaapista.

Radiossa Yrjänä laulaa kuinka kauneus pettää.

Kuulin jonkun kaivanneen minua, kuvittelee kai minun olevan jotain. Haaveet ovat tärkeitä.

Näppäimistö ratisee aivan liian myöhään, sillä aamulla on herättävä aikaisin.

Rikon nitojan vahingossa. Vituttaa.


Elämä: sarja
  hetkiä, sekunteja
   satunnaisia.
  Vain monitorin kajo
    lohduttaa yksinäistä.

Pirkka, tuo blogimaailman kuningatar

Pirkka-blogi kirjoittaa:

Kuulen lintujen laulun ja melkein näen silmujen puhkeavan pihakoivussa. Mikä loistava päivä kantaa kevätkengät parvekkeelle ja puhdistaa ne menneen kesän pölyistä! Mukaan nappaan kenkäharjan, värivahan ja aurinkolasit.

Ehkäpä juuri tämä on se, mikä ihmisiä kaupallisissa blogeissa kirveltää: ne ovat suorastaan autistisen onnellisia. Todelliset ihmiset iloitsevat lapsen suukosta poskelle; siivousvimmaiset psykopaatit iloitsevat ainutlaatuisesta tilaisuudesta lankata kenkänsä. Todellisia ihmisiä ahdistaa aina välillä; vain todellisuusvammainen, tunteeton ääliö antaisi näppäriä pikkuvinkkejä masennuksesta kärsivälle. Elävä, tunteva ihminen kirjoittaa ohjeita itse hyväksi kokemistaan ruoista; vain ylisuoriutuva kone, jolla on alemmuuskompleksi, listaa 163 kanareseptiä.

En oikein voi sille mitään, mutta nuo Pirkka-blogin pitäjät vaikuttavat minusta hirvittävältä psykopaattisyöjätärlaumalta, jotka kulkevat kaupungilla ja väkisin vääntävät jakoavaimella hymyn naamalle jokaiselta vastaantulijalta. He kuulostavat juuri niiltä besserwisser-tädeiltä, joilta sai pienenä lahjaksi KOP:n osakkeita ja opettavaisia kirjoja, ja joiden luona ei käyty paitsi jos oli pakko, koska siellä tuoksui aina omituiselta.

Kun Pirkka-täti menee illalla kotiinsa, hän puhdistaa ylimeikatut kasvonsa katsomatta peilistä tyhjiä, tuskaisia silmiään. Sillä hänen sisällään ovat tiukasti mykkyrään paketoituna kaikki ne elämän pahat tunteet ja negatiiviset asiat: juuri ne, joista äiti opetti, ettei niitä saa ikinä päästää ulos. He ovat viettäneet koko elämänsä yrittäen unohtaa olevansa ihmisiä.

Minun käy niin sääliksi heitä...


Istun portailla
  kasvot kevättuulta päin
    ja laulan hiljaa.
  Vierelläni ystävät
    tuska, suru, kyyneleet.

Heikoin lenkki

Tiedät olevasi väsynyt, kun menet kesken työpäivän istumaan vessaan ja vasta hetken kuluttua tajuat, että jokin on vinossa.

Istuin ei olekaan kylmä ja kova.

Housut olisi pitänyt laskea ensin.

Sivusta-konserni ostanut blogosfäärin

Lehdistötiedote, julkaisuvapaa heti.

Suomen blogosfääri (eli "blogoslavia") on myynyt itsensä Sivusta-konsernille tarkemmin määrittelemättömällä kauppahinnalla. Sivustan "päätoimittaja" Z ilmoittaa olevansa hyvin tyytyväinen kauppaan: "Tämä vahvistaa Sivustan asemaa Suomen johtavana henkilökohtaisen median tuottajana, sekä tuo blogoslavian asukkaille uusia, kaupallisia mahdollisuuksia. Tämä on selkeä win-win -skenaario, joka sallii dynaamisia opportunityjä mediakentän hallinnassa, ja antaa Sivustalle selkeän presenssin meemimarkkinoilla."

Blogoslavian edustaja N.N. kommentoi: "must on tosi ihq hei, kun mä voin tehdq fyffeeq ihan vaan ko mä kirjotanq shittii mun kavereista mun livejournaliinq."

Sivustan Business Opportunity Director, "Don Luigi", antaa käytännön ohjeita Sivusta-konsernin uusille Personal Media Publisher Assistanteille (ent. bloggaaja). "Ensimmäiseksi jokaisen suomalaisen blogin on viitattava Sivusta-blogiin tekstillä 'Palvon Sivustaa'. Tämän jälkeen on kuunneltava Radio Suomea, metallinen vispilä vasemmassa kädessä, joka perjantai kello 8.30-8.45, kun päätoimittaja Z puhuu alaisilleen ja antaa 'ohjeita'".

Sivusta tulee tuomaan markkinoille ensi kuun alusta esimerkiksi "angstista sentiksi" -blogikampanjan ahdistustaan purkaville, henkilökohtaisesti profiloidut blogipalkinnot gaalaoptiolla egovammaisille, sekä mahdollisuuden saada Kysyn Vaan vieraaksi omaan blogiin Top-100 -listan pohjamudissa kärvisteleville.

Päätoimittaja Z sanoo, ettei blogoslaviaan ole odotettavissa mitään suuria muutoksia. "Jos nyt jokunen mainos sivupalkissa ja öisin makuuhuoneeseen ilmestyvät meemit häiritsevät, niin se on voi voi."

Blogoslavia on Suomen johtava narsististen sisällöntuottajien yhteisö, jossa on noin 1700 jäsentä, jotka kirjoittavat seksielämästään (tai sen puutteesta) julkisesti Internetissä.

Sivusta on Suomen johtava, kansainvälinen pääsiäismunia ja kuplamuovia valmistava yritys, jolla on 42 000 työntekijää eri puolella maailmaa. Sivustan pääkonttori sijaitsee Uukuniemellä.

Luulen, siis olen

Miksi minusta tuntuu nykyään partaa ajaessani siltä, kuin viisisataatuhatta suomalaista vahtisi jokaista liikettäni ja viisi hyvinpukeutuvaa homoa kommentoisi parranajotyylini heikkouksia?

Onkohan tälle taudille jokin nimikin?

Niin, siis vastaus ei ole "julkisuus", koska en ollut tämänpäiväisen "Sillä Silmällä" -ohjelman muutettava hetero. Kiellän ehdottomasti.

Osingonjako

Aloitan juttelun myyjän kanssa, kun muitakaan asiakkaita ei ole läsnä. Hän ei ole suomalainen, joten puhumme niitä näitä hänen kotimaastaan.

Hän kertoo yllättäen olevansa muslimi, ja kysyy perään: "Pelottaako se sinua?"

Nauran ja kiellän.

Mutta silti, jokin sisälläni kavahtaa. Propaganda on toiminut, ja minua hävettää huomata se.

Toisten on oltava pelkureita ja heikkoja, sillä he eivät tapa itseään benjiköysien katketessa tai renkaan puhjetessa saksalaisella moottoritiellä. He haluavat vain rauhallisen elämän, hieman mukavuuksia, sopivasti töitä ja lapsia. He jatkavat elämäänsä, löytävät onnen, kuolevat. He pitävät ihmiskunnan elossa.

Ihmisen surma:
  tuntemattoman pelko
    ja erilaisuus.
  Mutta se on myös voima,
    hengenpelastajakin.

Ei, en puhu rinnoillesi

Julkinen salarakas on ensimmäinen uusi blogi pitkään aikaan, joka on saanut minut nauramaan iloisesti. Ihanainen on saanut bimbon kilpailijan, loistavaa!

Minäkin kuolaan,
  läähätän ja tuijotan:
    miehen refleksi.
  Mutta se on vain sitä
    ei sen syvällisempää.

Missä olet, ystäväni?

Sohvan laidalta
  katsoo hän viehkoin silmin
    kulmainsa alta.
  Nauramme samaan aikaan
    ja aurinko paistaa taas.