sunnuntaina, lokakuuta 05, 2008

Kiltti, niin kiltti.

Kun kaadoitte siirappia päälleni
minä vaikenin asiasta
Teille käänsin toisen poskeni
ja purin vain hammasta

Sillä minä olin kiltti

Joka päivä keksin eri reitin
vainoojiani pakoillen
Joka ilta kotona mä peitin
tuskan ja pelon aamuisen

Minulle sanottiin, että pitää olla kiltti

Viikko viikon jälkeen
te minua hakkasitte
Sisälleni valkoisen raivon
syvälle laitoitte.

Mutta onneksi minä olin kiltti

Puolestanne tenteissä kävin
kaikkia koulussa hämään
Hyvät arvosanat mä hain
silti en ollut mitään

Koska minä olin kiltti

Öisin mieleni vapautan
laitan teidät vasten seinää
Fantasioissani teloitan
helvettiin siis menkää

Onneksi olen kuitenkin kiltti.

Niin kiltti.


Koulukiusaaminen ei ole leikin asia. Omista traumoistani on kulunut jo onneksi niin pitkä aika, että niistä voi kirjoittaa vapautuneesti. Itse olin aikoinaan senhetkisen elämäni pahimmassa tilanteessa, eikä minulla yksinkertaisesti ollut mitään toimintamalleja, saati sitten kokemusta, joilla asiaa olisi voinut käsitellä.

Onneksi ympäristöni oli tarpeeksi vaihteleva ja ymmärtävä, ja löytyi ihmisiä, jotka hyväksyivät minut sellaisena kuin olin. Muuten olisi voinut käydä huonommin.

Kaupungit ovat kilttien hörhöjen pelastus.

(Innoitus: Runotorstai, ja aihe "Kiltti".)

2 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Hurja runo, kauhu ja pelko tulevat selkeästi näkyviin. Toistuva kiltteyden vakuutus tuo runoon uhkaavaa tunnelmaa, uni ja fantasia eivät uhan tunnetta poista, koska vakuutus jatkuu vielä senkin jälkeen kaksinkertaisena. Sanoisin että tärkeä runo aiheesta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

(isolla) NIIN KILTTI!