perjantaina, marraskuuta 05, 2004

Kauhua kerrostalossa

Kotona haistelin: onpa täkissä timmi tuoksu.
Ulkona vielä aurinko paisteli, vilkutti silmää.
Heitin peiton, tyynytkin parvekkeelle sen kaveriksi.
"Haistelkoot hekin raitista ilmaa", ajattelin.

Sohvalla uusi kirja vei huomioni.
Kääntelin sivuja, ahmin sanoja kuin nälkiintynyt.
Ilta pimeni, vain pieni tuikku valaisi huoneen.
Ravistelin lopulta lumetodellisuuden harteiltani,
ravitsin itseäni jääkaapin sisällöllä.
Kuuntelin sateen ropinaa, mussutin leipää.

Nukkumatin tullessa visiitille keitin sille teetä.
Juttelimme hetken, sitten vetäydyin makuukammariin.
Katsoin: missä ovat peitto ja tyynyt? Oliko täällä käynyt varas?
Sitten muistin: ai niin.
Sitten käsitin: VOI EI!

Se sade.

Asunnossani
  peitot, tyynyt levällään,
    kosteita kaikki.
  Kääriydyn vilttiin, toivon
    parempaa ymmärrystä.

Ei kommentteja: